Toi­mit­ta­jal­ta: Kel­lo ja keho talviaikaan

Tänä vuon­na tal­vi muis­tut­te­li itses­tään jo syys­kuus­sa kun­non lumi­sa­teel­la. Syk­syn mus­ta pimeys jää hil­jal­leen taak­se, vaik­ka vuo­ro­kau­den valoi­sa aika lyhenee.

Kel­lo­ja­kin saa­daan taas siir­rel­lä, vaik­ka jo kol­me vuot­ta sit­ten elä­tel­tiin toi­voa, että siir­te­lys­tä pääs­tään eroon. Kesä­ai­ka päät­tyy ja tal­viai­ka alkaa lau­an­tain ja sun­nun­tain väli­se­nä yönä. Kel­lo­ja siir­re­tään tun­ti taak­se­päin aamu­yöl­lä kel­lo 4.

On har­mil­lis­ta, että täs­tä mui­nais­jään­tees­tä ei olla vie­lä­kään pääs­ty eroon. Kesä- ja nor­maa­liai­ko­jen tar­koi­tuk­se­na on lisä­tä valoi­saa aikaa val­veil­lao­loon ja työn­te­koon. Nykyi­ses­sä säh­köi­ses­sä yhteis­kun­nas­sa kukaan tus­kin enää kai­paa tätä joka keväis­tä ja syk­syis­tä rum­baa. Monel­la sisäi­nen kel­lo menee sekai­sin moi­ses­ta siirtelystä.

Tie­teen kuva­leh­ti jul­kai­si vas­ti­kään artik­ke­lin, jos­sa tode­taan, että var­sin­kin kel­lo­jen siir­te­ly kesä­ai­kaan maa­lis­kuun lopus­sa vai­kut­taa kehoon, ja eli­mis­töl­tä kuluu vii­si päi­vää sopeu­tua uuteen aikaan. Syk­syi­nen kel­lon­siir­to on yleen­sä hel­pom­paa, ja sopeu­tu­mi­seen menee lyhyem­pi aika, ihmi­sen sisäi­nen kel­lo kun jätät­tää luon­nos­taan. Useis­sa eri tut­ki­muk­sis­sa siir­te­lys­tä on osoi­tet­tu ole­van hait­taa ter­vey­del­le. Eri­tyi­ses­ti sai­rail­le ja van­huk­sil­le sekä kaa­mo­soi­reis­ta kär­si­vil­le siir­te­ly on raskasta.

Teh­dyis­sä kyse­lyis­sä suo­ma­lai­set ovat toi­vo­neet siir­ty­mis­tä ikui­seen tal­vi- eli nor­maa­liai­kaan, jol­loin luon­non ja ihmi­sen kel­lot oli­si­vat lähem­pä­nä toi­si­aan. Täl­löin myös uni­häi­riöi­tä oli­si aiem­paa vähem­män. Siir­tä­mät­tö­myyt­tä odotellessa.