Toi­mit­ta­jal­ta: Jäi­siä rans­ka­lai­sia juh­la­pöy­tään

Val­mis­tu­jais­juh­la­jär­jes­te­lyt ovat hyväs­sä vauh­dis­sa mones­sa kodis­sa. Niin myös meil­lä. Vaik­ka olen väit­tä­nyt, että otan löy­sin ran­tein, huo­ma­sin sii­voa­va­ni käsi­työ­tar­vi­ke­rasioi­ta­ni puo­li seit­se­mäl­tä lau­an­tai­aa­mu­na. Ei, en pel­kää, että kukaan vie­rais­ta kurk­kii laa­ti­kos­toi­hi­ni, mut­ta haluan ompe­lu­pöy­däs­tä­ni pöy­tä­ta­son näky­viin. Ja onhan se koti aina toi­si­naan sii­vot­ta­va vähän perus­teel­li­sem­min. Voi olla, että meil­lä­kin kaik­ki ikku­nan­vä­lit on pes­ty vii­mek­si edel­lis­ten juh­lien alla kol­me vuot­ta sit­ten.

Juh­la­tar­joi­lui­hin on vink­ke­jä lähes jokai­ses­sa kevään mit­taan ilmes­ty­väs­sä leh­des­sä. Niis­tä tai vaik­ka­pa netis­tä voi ottaa neu­vo­ja, mikä­li nii­tä kai­paa. Itse luo­tan van­hoi­hin tut­tui­hin takuu­var­moi­hin tar­jot­ta­viin, jois­ta suu­ri osa syn­tyy tyt­tä­ren, äidin ja sis­ko­jen itseä­ni tai­ta­vam­mil­la jau­ho­peu­ka­loil­la.

Moni halu­aa, että juh­la­pöy­dän tar­jot­ta­vis­sa on joi­tain itse juh­la­ka­lun lem­pi­syö­tä­viä. Jos mei­dän käsil­lä ole­vis­sa yli­op­pi­las­juh­lis­sam­me tar­jot­tai­siin pojan lem­pi­herk­ku­ja vuo­sien var­rel­ta, oli­si pöy­däs­sä jäi­siä rans­ka­lai­sia peru­noi­ta, mais­sia, sinap­pia annos­pus­seis­sa, pizzan reu­nuk­sia ja har­maa­ta (eli ruis-) lei­pää. Näi­tä emme aio tar­joil­la, vaik­ka minul­le vin­kat­tiin­kin, että näil­lä tar­joi­luil­la tuli­si iki­muis­toi­set juh­lat. Onnek­si yli­op­pi­laan myö­hem­pien aiko­jen lem­pi­her­kuis­ta löy­tyy jos­sain mää­rin käte­väm­piä tar­jot­ta­via.

Val­mis­tu­jais­juh­lia on yhtä monen­lai­sia kuin on val­mis­tu­jia­kin. Mis­sään ei mää­rä­tä, mit­kä pai­kat on sii­vot­ta­va ennen juh­lia, min­kä­lai­sil­ta lau­ta­sil­ta kak­ku on tar­joil­ta­va tai ovat­ko punai­set vai sini­set ser­ve­tit sie­vem­piä.

Pit­kää pin­naa juh­la­jär­jes­te­lyi­hin ja onnea kai­kil­le val­mis­tu­vil­le!