Toi­mit­ta­jal­ta: Eri­lai­nen kesä

Yli­op­pi­lai­den kesä ei ala yli­op­pi­las­juh­lil­la, ammat­ti­kou­lu­lais­ten kou­lu jat­kuu pit­käl­le kes­ki­ke­sään, opis­ke­li­jat jää­vät vail­le kesä­työ­paik­ko­ja, lomau­tet­tu­jen ase­ma on epä­va­kaa. Päi­vit­täin seu­ra­taan sitä, mikä oman lähia­lu­een ravin­to­lois­ta ilmoit­taa avau­tu­mi­ses­taan ja pelä­tään, käy­kö niin, että joku ravin­to­la jou­tuu sul­ke­maan täy­sin ovensa.

Iloi­taan koh­taa­mi­sis­ta ja pie­nis­tä onnen­mu­rusis­ta, jot­ka syn­ty­vät vaik­ka­pa lähi­kup­pi­las­ta oste­tus­ta pul­la­kah­vis­ta. Nau­ti­taan alku­ke­sän pik­ni­kis­tä läm­pi­mäl­lä nur­mel­la läheis­ten kans­sa. Läh­de­tään osta­maan lap­sel­le uudet kesä­ken­gät outou­den tun­ne rin­nas­sa, kos­ka kuu­kausiin ei ole käy­ty yhdes­sä kau­pas­sa. Odo­te­taan mum­mua kyläs­te­le­mään. Vie­te­tään pitä­mät­tä jää­neet syn­ty­mä­päi­vät. Käy­dään omas­sa kan­ta­ra­vin­to­las­sa syö­mäs­sä lou­nas­ta, juo­daan kyl­mät juo­mat terassilla.

Har­mi­tel­laan, että nyt kun lap­si on ylit­tä­nyt vii­mei­sim­män­kin Sär­kän­nie­men lait­tei­den pituus­ra­jan, saat­taa olla kui­ten­kin niin, että poik­keus­ke­sän vuok­si jää huvi­puis­to­käyn­ti väliin. Sur­raan ihan pik­kui­sen perut­tu­ja fes­ta­rei­ta, mut­ta mie­ti­tään kor­vaa­via ret­kiä ja reis­su­ja kotimaassa.

Kek­sit­täi­siin­kö tänä kesä­nä jotain ihan uut­ta ja eri­lais­ta? Monet pai­kal­li­set yrit­tä­jät ovat jo näyt­tä­neet suun­taa ja kek­si­neet kesäk­si uuden­lai­sia pal­ve­lui­ta asiak­kail­leen. Kur­ka­taan kul­man taak­se ja kat­so­taan, mitä siel­tä löytyy.