Sie­nes­tä­jien onnen­päi­vät

”Sor­ruin taas”, päi­vit­ti tut­ta­va­ni somes­sa. Sie­niä ei voi ker­ta kaik­ki­aan jät­tää met­sään, vaik­ka oli­si päät­tä­nyt pyhäs­ti läh­teä vain len­kil­le. ”On taot­ta­va, kun rau­ta on kuu­maa”, tote­aa toi­nen sar­kas­ti­ses­ti, kun lie­del­lä pori­see taas kuk­ku­ra­kat­ti­lat met­sän herk­ku­ja. Kol­mas varoit­taa jo koti­mat­kal­ta: ”Sor­ry, tääl­tä on tulos­sa pien­tä ilta-aske­ret­ta…”

Ei kai näi­tä voi hymyi­le­mät­tä lukea, ja itse­kin on sän­nät­tä­vä met­sään. Vie­lä pari viik­koa sit­ten sie­nes­tä­jiä surut­ti, mut­ta nyt hymyi­lyt­tää leveäs­ti. Rie­mua riit­tää hyvin pit­käl­le syk­syyn!

Nii­tä­hän alkoi tosi­aan­kin nous­ta kuin sie­niä sateel­la. Pitää­kö tämä van­ha sanon­ta kutin­sa?  Suo­men Luon­to -leh­des­sä haas­ta­tel­lun met­sän­tut­ki­mus­lai­tok­sen tuki­jan Kau­ko Salon mukaan näin on asia, mut­ta rat­kai­se­vin­ta on kui­ten­kin sopi­va läm­pö­ti­la, joka sää­te­lee sie­ni­rih­mas­to­jen ”pääl­le­kyt­key­ty­mis­tä”. Monel­la ruo­ka­sie­nel­lä on pui­den kans­sa sym­bioo­sis­sa elä­vä sie­ni­juu­ri ja myös täs­sä yhtei­se­los­sa pitää kai­ken men­nä nap­piin. 

Sie­nes­tä­mi­nen vaa­tii tie­toa tun­tea syö­tä­vik­si sopi­vat sie­net. Toi­voa sopii, että nyt hyvä­nä sie­ni­syk­sy­nä ei innos­tut­tai­si kerää­mään sie­niä, joi­ta ei var­muu­del­la tun­nis­te­ta. Ereh­ty­mi­sen vaa­ra on ole­mas­sa, sil­lä sie­ni­la­je­ja on Suo­mes­sa noin 2000, jois­ta syö­tä­viä vii­ti­sen sataa. Luon­nos­sa kas­vaa myös sato­ja laje­ja, joi­ta ei tun­nis­te­ta tie­teel­li­ses­ti.

Aloit­te­li­joi­den kan­nat­taa ope­tel­la aluk­si vaik­ka muu­ta­ma sie­ni tai lyöt­täy­tyä asian­tun­te­van sie­nes­tä­jän völ­jyyn. Tar­jol­la on myös sie­ni­kurs­se­ja, -ret­kiä ja –näyt­te­lyi­tä.

En luot­tai­si pus­kis­ryh­mien epä­var­moi­hin arvuut­te­lui­hin, joi­ta teh­dään jopa ilman kuvia.  Erääs­sä ”tun­nis­tus­ket­jus­sa” vei­kat­tiin kuvail­tua sien­tä  ruo­ka­sie­nek­si ja toi­ses­sa myr­kyl­li­sek­si.

Kai­kes­ta huo­li­mat­ta, kan­nat­taa astua roh­keas­ti sien­ten ihmeel­li­seen maa­il­maan!

auli.haapala(at)rantapohja.fi