Toi­mit­ta­jal­ta: Peu­ra tiel­lä

Olin tör­mä­tä autol­la­ni peu­raan eili­saa­mu­na. Rus­kea eläin ilmaan­tui puo­li­juok­sua tiel­le rus­keas­ta mai­se­mas­ta Kii­min­gis­sä Hut­tu­ky­län koh­dal­la hiu­kan aamuseit­se­män jäl­keen. Oli siis valoi­saa. Jos koh­taa­mi­nen oli­si tapah­tu­nut tun­tia aiem­min tai ilta­puo­len hämä­räs­sä tai pimeäs­sä, oli­si tör­mäys ollut var­sin toden­nä­köi­nen. Täl­lä ker­taa ehdin jar­rut­taa, ja me molem­mat saa­toim­me jat­kaa mat­kaam­me omiin toi­miim­me.

Työ­to­ve­ri ker­toi saman­tyyp­pi­ses­tä tapauk­ses­ta moot­to­ri­tiel­lä Kel­lon koh­dal­la. Kysees­sä oli kui­ten­kin hir­vi.

Kun näi­tä tapauk­sia sat­tuu ja niis­tä kes­kus­tel­laan, nousee mie­lee­ni oma todel­la lähel­tä piti -tilan­tee­ni hir­ven kans­sa kau­an aikaa sit­ten. Satei­ses­sa syys­pi­meäs­sä jokin iso vilah­ti tien yli auton edit­se. En ehti­nyt kun­nol­la edes jar­rut­taa. Adre­na­lii­nia vir­ta­si vereen niin, että het­ken kulut­tua jal­ka­ni täri­si­vät.

Peu­ra- tai poro­ko­la­ris­ta sel­viy­dy­tään usein ilman hen­ki­lö­va­hin­ko­ja. Toki eläi­men­kin mene­tys on aina suu­ri vahin­ko, mut­ta hir­vi­ko­la­ris­sa voi olla ihmi­sen hen­ki tai ter­veys vaka­vas­sa vaa­ras­sa. Varo­vai­suus onkin valt­tia juu­ri näi­hin aikoi­hin vuo­des­ta, kun hir­vil­lä on meneil­lään ryki­mä­ai­ka ja ne ovat eni­ten liik­keel­lä. Toi­nen ris­kiai­ka on tou­ko-kesä­kuu, kun hir­vie­mot vie­roit­ta­vat yli­vuo­ti­set vasan­sa. Nuo­ret hir­vet toi­lai­le­vat sit­ten usein myös ajo­väy­lil­le.

Lii­ken­ne­tur­van mukaan hir­vi­ko­la­rin syn­tyyn lii­ken­tees­sä on usein myö­tä­vai­kut­ta­mas­sa jokin häi­riö­te­ki­jä. Sel­lai­nen voi olla näkö­es­te, vas­taan­tu­li­ja, huo­not sää­olot tai kul­jet­ta­jan aja­tus­ten suun­tau­tu­mi­nen muu­hun toi­min­taan. Lii­ken­ne­tur­va ohjeis­taa­kin las­ke­maan nopeuk­sia ris­kia­lueil­la. Lähes kak­si kol­mas­osaa hir­vi­ko­la­reis­ta tapah­tuu hämä­räs­sä ja pimeäs­sä.

Ja aivan. Vie­lä toi­nen joka­syk­syi­nen jut­tu. Mei­dän suo­ma­lais­ten ulkoi­lua­sus­teen suo­si­tuin väri on mus­ta, eikä tien­pos­kes­sa sel­lai­ses­sa asus­tees­sa lenk­kei­le­vä näy ajo­va­lois­sa kuin hiu­kan ennen koh­taa­mis­ta. Me kaik­ki tie­däm­me, että tilan­net­ta voi kor­ja­ta hei­jas­ti­mil­la.