Liik­ku­mat­to­muus tulee kalliiksi

Soh­va on luet­ta­vis­sa ihmis­kun­nan suu­riin kek­sin­töi­hin. Se ei ole tuo­li, mut­ta ei myös­kään yöunia var­ten tar­koi­tet­tu sän­ky. Soh­val­le kun aset­tuu työ­päi­vän ja päi­väl­li­sen jäl­keen, ei sii­tä juu­ri huvi­ta nous­ta ennen kuin on nuk­ku­maan­me­non aika. Soh­val­la viih­ty­mis­tä voi kyl­lä häi­ri­tä tie­toi­suus sii­tä, että jotain lii­kun­taa­kin pitäi­si tänään tai aina­kin täl­lä vii­kol­la harrastaa.

Har­va miet­tii soh­val­la loi­koil­les­saan, että hän saat­taa juu­ri sil­lä het­kel­lä olla aiheut­ta­mas­sa kan­san­ta­lou­del­le iso­ja­kin kus­tan­nuk­sia liik­ku­mat­to­muu­del­laan. Toi­saal­ta ei se len­kil­lä vii­let­tä­jä­kään poh­di sitä, että läh­den­pä täs­sä pelas­ta­maan suo­ma­lais­ta yhteis­kun­taa. Rat­kai­sut ovat tie­ten­kin aina henkilökohtaisia.

Joka tapauk­ses­sa liik­ku­mat­to­muu­del­la on kus­tan­nuk­sen­sa. Lii­kun­ta­tut­ki­mus­ta teke­vä UKK-ins­ti­tuut­ti on las­ke­nut, että liik­ku­mat­to­muu­den kus­tan­nuk­set ovat Suo­mes­sa vuo­sit­tain jopa 3,2 mil­jar­dia euroa. Las­kel­mis­sa on huo­mioi­tu kulut, joi­ta yhteis­kun­nal­le muo­dos­tuu kan­san­sai­rauk­sis­ta aiheu­tu­neis­ta ter­veys­pal­ve­lui­den käy­tös­tä ja lää­ki­tyk­ses­tä. Liik­ku­mat­to­muus hei­ken­tää työi­käi­sen väes­tön työn tuot­ta­vuut­ta sai­raus­pois­sao­lo­jen, työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­kei­den ja ennen­ai­kais­ten kuo­le­mien seu­rauk­se­na. Las­kel­mis­sa on lisäk­si huo­mioi­tu liik­ku­mat­to­muu­den vai­ku­tus tulo­ve­ro­jen mene­tyk­seen, mak­set­tui­hin työt­tö­myys­tur­vae­tuuk­siin ja ikään­ty­nei­den koti- ja lai­tos­hoi­don kustannuksiin.

Eli miten tämän kiteyt­täi­si. Soh­va on ihmis­kun­nan kal­lein keksintö.

Kun täs­sä nyt paa­sa­taan liik­ku­mat­to­muu­den hai­tois­ta, niin on rei­lua kysyä onko mal­kaa kir­joit­ta­jan omas­sa sil­mäs­sä. Toki on. Itsel­lä­ni aktii­vi­sin lii­kun­ta­kuu­kausi vuo­den sisäl­lä oli mar­ras­kuus­sa Ran­ta­poh­jan Poruk­ka liik­keel­le! ‑tem­pauk­sen aika­na. Sen jäl­keen har­ras­tu­nei­suus vähe­ni, mut­ta ei kui­ten­kaan koko­naan. Olen pakot­ta­nut itse­ni juok­su­len­kil­le kak­si ker­taa vii­kos­sa. Luul­ta­vas­ti se on lii­an vähän ja lii­an yksi­puo­lis­ta. Kor­jat­ta­vaa siis olisi.

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.