Lap­si ei mene rik­ki tylsyydestä

Elä­mi­sen kus­tan­nus­ten nous­tes­sa var­mas­ti moni van­hem­pi pai­nii täl­lä het­kel­lä sen kans­sa, että pys­tyy­kö mah­dol­lis­ta­maan jäl­ki­kas­vul­le tar­peek­si mie­lek­kään ja muis­tet­ta­van kesä­lo­man? Tun­tuu, että nyky-yhteis­kun­nas­sa pai­neet jär­jes­tää lap­sil­le jos min­kä­lais­ta sir­kus­hu­via kesän ajak­si ovat todel­la kovat. Mie­tin itse­kin, miten kor­va­ta lap­sel­le se, että työs­ken­te­len koko kesän. Todel­li­suu­des­sa lap­sel­la ei ole mitään hätää. Huo­leh­ti­via aikui­sia riit­tää, on har­ras­tuk­set, ystä­vät ja omaa aikaa.

Näin aikui­se­na lap­suu­den kesä­lo­mia muis­tel­les­sa, tär­keim­mik­si tee­moik­si nouse­vat ystä­vät, uimi­nen Vana­ran­nas­sa tai Inkon­no­kal­la ja reis­sut lint­sil­le. Olen aivan var­mas­ti ollut myös tyl­sis­ty­nyt ja vin­ku­nut van­hem­pia kek­si­mään minul­le teke­mis­tä, mut­ta en minä nii­tä enää muis­ta. Enkä usko, että moni muu­kaan lap­si muis­taa nii­tä hetkiä.

Nyky­ään lap­set tun­tu­vat tar­vit­se­van jat­ku­vaa sti­mu­loin­tia, teke­mis­tä ja kat­so­mis­ta. Enää ei osa­ta tyl­sis­tyä. Tai ehkä me van­hem­mat emme uskal­la antaa lap­siem­me tyl­sis­tyä, kos­ka se teki­si meis­tä huo­no­ja van­hem­pia. Muis­tan Lea-mum­mu­ni sano­neen, tyl­syy­des­sä mie­li­ku­vi­tus herää. Ja näin­hän se on, kun ei ole toi­nen kek­si­mäs­sä jat­ku­vaa teke­mis­tä, sitä kek­sii itse.

Kehoi­tan siis mei­tä van­hem­pia muis­te­le­maan omia kesä­lo­miam­me ja nii­tä pää­hän­pis­to­ja ja ret­kiä, jot­ka syn­tyi­vät mah­dol­li­ses­ti tyl­syy­des­tä. Lap­sel­le on ter­vet­tä välil­lä tyl­sis­tyä ja kesä­lo­mal­la kuu­luu­kin levä­tä. Kun olin itse lap­si, jokai­ki­sen kesä­lo­man jäl­keen ensim­mäi­nen kou­lu­teh­tä­vä oli kir­joit­taa tari­na omas­ta lomas­taan. En muis­ta kos­kaan kir­joit­ta­nee­ni sii­hen: oli­pa tylsää.

Anu Kaup­pi­la

anu.kauppila@rantapohja.fi