Juh­la ja juhan­nus

Suo­men suven koho­koh­ta on ovel­la. Kes­ki­ke­sän ja yöt­tö­män yön viet­toon on syy­tä vara­ta läm­min­tä ylle, sil­lä vii­le­ää ilmaa vir­taa ja poh­joi­ses­sa saa­te­taan saa­da jopa rän­tää nis­kaan.

Juhan­nus­pe­rin­teet ovat säi­ly­neet sata­vuo­ti­aas­sa Suo­mes­sa perin­tei­si­nä, sääs­sä kuin sääs­sä.  Juhan­nuk­seen kuu­lu­vat juhan­nus­koi­vut, kok­ko, juhan­nus­sau­na ja koko yön salos­sa lie­hu­va sini­ris­ti­lip­pu.

Juhan­nuk­se­na hakeu­du­taan mie­luus­ti luon­toon ja veden äärel­le. Nuo­ruu­des­sa­ni men­tiin saa­reen usem­mak­si päi­väk­si. Ei ollut kän­ny­köi­tä, mut­ta mat­ka­ra­dio sen­tään välit­ti juhan­nuk­sen kuu­lu­mi­set ja huk­ku­nei­den mää­rän lähes tun­nin välein. Juhan­nuk­sen sal­do oli yleen­sä 10–20 välil­lä. Har­val­la tai­tai­si nykyi­sin juhan­nuk­sen­viet­to­kaan kulua ilman net­tiä ja somea. Toki tur­val­li­sem­paa on, kun vies­tin­tä toi­mii, eikä van­hem­pien­kaan tar­vit­se olla koko aikaa huo­lis­saan.

Juhan­nuk­sen ruo­ka­pe­rin­tee­seen kuu­luu mak­ka­ra­na­pais­to ja tie­ten­kin ensim­mäi­set uudet peru­nat. Ovat­ko potut sit­ten suo­ma­lai­sia, ruot­sa­lai­sia vai espan­ja­lai­sia, on peri­aa­te- , maku- ja hin­ta­ky­sy­mys. Juhan­nus­juus­tos­ta eli makia­juus­tos­ta on tul­lut uusi tren­di. Epä­mää­räi­sen näköi­nen juus­to­keit­to jakaa mie­li­pi­tei­tä, ja kyl­lä sen syön­ti vaa­tii­kin aina­kin aluk­si totut­te­lua.

Enti­sa­jan lap­suu­den juhan­nuk­si­na kau­pas­ta ostet­tiin limuk­ka­ko­ri, johon kukin sai vali­ta mie­len­sä muka­set pie­net lims­a­pul­lot. Sit­ti­suu­taa, Ita­li­aa, tum­maa ome­nas­ta Port­te­ria, banaania…mitä nii­tä kaik­kia oli­kaan. Kork­ki oli han­ka­la viri­tys, joka saa­toi jos­kus pok­sah­taa pelot­ta­vas­ti. Voi nii­tä aiko­ja.

Juhan­nus ja sen perin­teet syn­ty­vät itse kul­le­kin omis­ta tär­keis­tä asiois­ta, niis­tä pie­nis­tä­kin. Tur­val­lis­ta ja muka­vaa kes­ki­ke­sän juh­laa!

Auli Haa­pa­la

auli.haapala(at)rantapohja.fi