Toi­mit­ta­jal­ta: Jou­lu kul­taa muis­tot

Hyvä, että jou­lu­to­hi­nat alka­vat hyvis­sä ajoin. Nykyi­sin nimit­täin aika menee niin nopeas­ti, että yhtäk­kiä saat­taa huo­ma­ta jou­lun jo men­neen.

Itse kun­kin elä­mään mah­tuu monen­lai­sia jou­lu­muis­to­ja, hyviä, jos­kus kipei­tä­kin. Unel­ma rau­hal­li­ses­ta val­mis­tau­tu­mi­ses­ta ja virit­täy­ty­mis­tä jou­lun tun­nel­maan näyt­tää elä­vän ikui­ses­ti, usein vali­tet­ta­vas­ti vain haa­veis­sa.

Mie­lee­ni muis­tui jou­lu­aa­ton tun­nel­mia lap­suu­des­ta, kun hau­tuu­maan reis­sun jäl­keen vie­tiin rus­kea pah­vi­laa­tik­ko pie­nes­sä mökis­sä asu­val­le, lähes sokeal­le mum­mol­le. Lah­ja­na oli kui­va­kak­ku, pipa­rei­ta, kynt­ti­lä ja ken­ties jota­kin muu­ta­kin syö­tä­vää, suklaa­ta ken­ties. Lap­sen mie­li jos­kus kri­ti­soi näi­tä vie­rai­lui­ta, oli­han kii­re jo odot­ta­maan jou­lu­puk­kia. Kum­mas­tut­ti myös, mik­si antaa lah­jak­si jota­kin niin tyl­sää kuin kynt­ti­lä. Nyt se kyl­lä tun­tuu mitä vie­hät­tä­vim­mäl­tä muis­ta­mi­sel­ta, kakus­ta nyt puhu­mat­ta­kaan. Oli kynt­ti­lä tar­pee­seen­kin, sil­lä kysei­ses­sä talos­sa ei ollut säh­kö­jä.

Nykyi­sin ihmis­ten aut­ta­mis­ha­lu näyt­tää kas­va­neen. Halu­taan osal­lis­tua keräyk­siin ja ja jakaa jou­lu­miel­tä. Enää ei vält­tä­mät­tä tie­de­tä tai tun­ne­ta avun tar­vit­si­joi­ta hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti, ja ylei­set keräyk­set on hyvä kana­va aut­taa.

Enää ei juu­ri­kaan kuu­le kri­ti­soin­tia jo lop­pusyk­sys­tä ulos ripus­tet­ta­vis­ta jou­lu — ei kuin kaa­mos­va­lois­ta. Ne tuo­vat valoa juu­ri­kin tähän pimeim­pään aikaan. Jou­lu­va­lot oli­vat ennen aikaan luk­sus­ta. Ne kylän ainoat jou­lu­va­lot kun saat­toi­vat tuik­kia ainoas­taan sen pie­nen kylä­kau­pan jou­lu­kuuses­sa. Tänä päi­vä­nä­hän jou­lu­va­lois­ta on tul­lut lähes ker­ta­käyt­tö­ta­va­ra.

Paris­tol­la toi­mi­vat led-kynt­ti­lät näyt­tä­vät myös yleis­ty­neen, myös hau­doil­la. Eipä ole pit­kä aika, kun nii­tä vie­lä kau­his­tel­tiin epä­ai­toi­na, jos­kin palo­tur­val­li­se­na vaih­toeh­to­na. Miten­hän mah­taa olla, kum­pi on ympä­ris­töys­tä­väl­li­sem­pi, aito vai paris­tol­la tuik­ki­va kynt­ti­lä?

auli.haapala(at)rantapohja.fi