Jat­koai­ka kesäl­le

Elo­kuu tuli hir­veän nopeas­ti. Tun­tuu, ettei kesää ehti­nyt kulua kuin pari viik­koa, ja nyt jo kou­lu­lai­set heit­tä­vät rep­pun­sa sel­kään ja hyp­pää­vät bus­sei­hin ja pyö­rien sel­kään suun­na­ten kou­luun.

Kou­lu­jen alku ja kesä­lo­mil­ta töi­hin paluu osu­vat juu­ri sii­hen aikaan vuot­ta, kun kesä muis­tut­taa lop­pu­mi­ses­taan. Pih­la­jan­mar­jat alka­vat puner­taa, illat
pime­ne­vät ja lin­nut alka­vat val­mis­tau­tua syys­muut­toon. Monil­le hii­pu­va läm­pö ja alka­va pimeys tun­tu­vat masen­ta­vil­ta: Taas

alkaa kyl­myy­den ja pimey­den aika, joka Suo­mes­sa kes­tää­kin loput­to­mal­ta tun­tu­van pit­kään.

Vie­lä ei kui­ten­kaan ole syy­tä ahdis­tua, kas kun elo­kuu las­ke­taan ylei­ses­ti kesä­kuu­kau­dek­si. Elo­kuu onkin hyvä pyhit­tää juu­ri niil­le asioil­le, jot­ka kesän aika­na mah­dol­li­ses­ti jäi­vät teke­mät­tä. Tai niil­le, jois­ta saa voi­maa ottaa muu­ta­man vii­kon pääs­sä kur­kis­te­le­va syys­kuu vas­taan.

Kävit­hän kesäl­lä var­mas­ti tar­peek­si mon­ta ker­taa luon­non­ve­sis­sä uimas­sa? Per­ka­sit­han riit­tä­väs­ti man­si­koi­ta pakas­ti­meen ja mais­te­lit­han jokais­ta jää­te­lö­kios­kin uutuus­ma­kua?

Elo­kuus­sa jäl­jel­lä on myös vie­lä muu­ta­mia kesä­ta­pah­tu­mia, joten jos sel­lai­siin ei ole ehti­nyt, ehkä­pä nyt oli­si aika.

Minä haluai­sin tänä kesä­nä käy­dä vie­lä ret­kel­lä luon­to­po­lul­la ja mais­tel­la man­go­peh­mis­tä. Ja lukea vie­lä aina­kin yhden kir­jan.

Vaik­ka koleah­kot ilmat voi­vat syö­dä kesä­fii­lik­ses­tä suu­ren osan pois, kan­nat­taa kesäis­tä, ren­tou­tu­nut­ta mie­len­ti­laa vaa­lia vie­lä aina­kin elo­kuun ajan. Peh­meä pudo­tus arkeen ja hil­jal­leen pime­ne­vään vuo­den­ai­kaan on juu­ri sitä, mitä moni meis­tä tar­vit­see.

Ter­hi Haa­pa­kos­ki