Toi­mit­ta­jal­ta: Mie­luum­min lähel­tä kuin verkosta

Pos­ti­la­kos­ta on ollut hyö­tyä­kin. Meis­tä moni on havah­tu­nut kivi­jal­ka­myy­mä­löi­den tär­key­teen. Verk­ko­kau­pas­ta on tul­lut suu­ri uhkaa­ja isoil­le­kin toi­mi­joil­le eivät­kä sen vai­ku­tuk­sil­ta ole vält­ty­neet pie­nem­mät­kään yrit­tä­jät. Lakon aika­na kivi­jal­ka­myy­mä­löi­den ovi on käy­nyt taval­lis­ta tiu­hem­paan, kun ihmi­set ovat halun­neet var­mis­taa tar­vit­se­man­sa tava­ran saannin.

Moni kulut­ta­ja ei juu­ri­kaan ajat­te­le ympä­ris­tö­vai­ku­tuk­sia tila­tes­saan tava­raa ver­kos­ta. Pake­tin saa­mi­nen koti­por­til­le asti on ehkä muka­vaa, mut­ta ympä­ris­töys­tä­väl­lis­tä se ei ole. Kivi­jal­ka­kau­pas­sa tava­rat oli­si­vat val­mii­na. Verk­ko-ostok­sis­ta häm­mäs­tyt­tä­vä mää­rä palau­tuu myy­jil­le, ja rah­taa­mi­sen ympä­ris­tö­vai­ku­tuk­set ovat monin­ker­tai­set. Osa ver­kon vaa­te­kaup­piais­ta jopa tuho­aa palau­te­tut asus­teet. Ympä­ris­tö kärsii.

Ran­ta­poh­jan­kin alu­eel­la koti­ta­lou­det käyt­tä­vät jou­luun ja jou­lu­lah­joi­hin sato­ja euro­ja. Yhteen las­ket­tu­na sum­mas­ta tulee suu­ri eikä ole mer­ki­tyk­se­tön­tä, miten tämä joka tapauk­ses­sa teh­tä­vä kulu­tus ohjau­tuu. Paras­ta oli­si, jos se suun­tau­tui­si pai­kal­li­siin liik­kei­siin ja palveluihin.

Pai­kal­li­sen talou­den ehdo­ton eli­neh­to on se, että kulut­ta­jat käyt­tä­vät alu­een­sa yri­tys­ten pal­ve­lu­ja sekä osta­vat nii­den tuot­tei­ta. Jos näin ei teh­dä, yri­tyk­sen täy­tyy lopet­taa toi­min­tan­sa tai sen on etsit­tä­vä uusia mark­ki­noi­ta tai vie­tä­vä toi­min­tan­sa jon­ne­kin muu­al­le. Sen joh­dos­ta työ­pai­kat katoa­vat alu­eel­ta, yri­tyk­sen pal­ve­lu­ja ei ole enää saa­ta­vil­la ja vero­tu­lot sekä aluei­den elin­voi­ma vähenevät.

Monin pai­koin haja-aluei­ta on jo jou­dut­tu koke­maan eri­lais­ten pal­ve­lu­jen vähen­ty­mi­nen ja sama ilmiö näkyy jo isom­mis­sa­kin taa­ja­mis­sa. Lop­pu­jen lopuk­si rat­kai­sun avai­met ovat täs­sä­kin asias­sa meil­lä kan­sa­lai­sil­la, kulut­ta­jil­la. Jos pai­kal­li­sia pal­ve­lu­ja ei käy­te­tä, ei nii­tä pian enää ole lainkaan.