Toi­mit­ta­jal­ta: Suo­men tie oli oikea

Pik­ku­poi­ka­na, ehkä vii­den ikäi­se­nä, pää­sin uin­ti­reis­suil­le naa­pu­rin vähän van­hem­pien poi­kien ja hei­dän isän­sä kans­sa. Nämä mat­kat jäi­vät ikui­ses­ti mieleeni.

Peril­lä men­tiin ensin sau­naan ja sit­ten pols­ki­maan jär­veen. Se oli haus­kaa, mut­ta mökil­lä olleet sedät oli­vat kyl­lä eri­koi­sia ulko­muo­dol­taan eten­kin uima-asusil­laan. Jol­la­kul­la oli toi­nen käsi lähes pois ja jol­la­kin ei ollut koko­nais­ta tois­ta jal­kaa. Vas­ta vuo­sia jäl­keen­päin tajusin, että kävim­me sau­na- ja uima­reis­suil­la sotain­va­li­dien mökil­lä. En kyl­lä muis­ta, että vam­mois­ta oli­si siel­lä erik­seen puhut­tu. Ne vain oli­vat osa noi­den mies­ten elä­mää. Ja muu­ten: uimaan pys­tyy, vaik­ka yksi raa­ja puuttuisikin.

80 vuot­ta sit­ten alka­nees­sa tal­vi­so­das­sa uhrik­si jou­tu­neen Suo­men mene­tys oli ras­kas. Kaa­tu­nei­ta oli yli 26 000 ja kuol­lei­ta sivii­le­jä­kin noin tuhat. Lisäk­si Suo­mi jou­tui menet­tä­mään laa­jas­ti aluei­taan. Lopul­ta sodat jat­kui­vat vuosia.

Mut­ta mitä oli­si voi­nut tapah­tua, jos Suo­mi oli­si Viron lail­la suos­tu­nut Neu­vos­to­lii­ton alue­vaa­ti­muk­siin ennen tal­vi­so­taa. Viron tie oli pää­tyä lopul­ta osak­si Neu­vos­to­liit­toa, ja Viron kan­sa­lai­set sai­vat kokea Sta­li­nin neu­vos­to­jär­jes­tel­män kar­meu­det täy­del­lä voimallaan.

Ken­ties suo­ma­lai­sia­kin oli­si vie­ty juna­las­til­li­sia, ehkä sadoin tuhan­sin, koh­ti tun­te­ma­ton­ta koh­ta­loa Sipe­ri­aan. Maa­ta­lous oli­si tuhot­tu ja muu­tet­tu sit­ten kol­hoo­seik­si. Muu­kin talous­e­lä­mä oli­si rapis­tu­nut. Opet­ta­ja­kun­ta ja muu sivis­ty­neis­tö oli­si luul­ta­vas­ti pää­ty­nyt jouk­ko­hau­toi­hin. Jos­kus myö­hem­min oli­sim­me ken­ties näh­neet suo­ma­lai­sen urhei­lu­täh­den kisaa­van sirp­pi ja vasa­ra pai­dan rintamuksessa.

Suo­men itse­näi­syys oli­si ehkä palau­tu­nut 90-luvun alus­sa, mut­ta maa ei tie­ten­kään oli­si nykyi­sen­kal­tai­nen poh­jois­mai­nen hyvin­voin­ti­val­tio. Elin­ta­som­me oli­si huo­mat­ta­vas­ti alem­pi. Taka­na oli­si­vat vuo­si­kym­me­nien vääryydet.

Sotien hin­ta oli Suo­mel­le kova, mut­ta tais­te­lu kan­nat­ti ja sil­loi­sil­le suku­pol­vil­le täy­tyy olla kii­tol­li­nen itse­näi­ses­tä ja vapaas­ta maas­ta. Ja kir­joi­tuk­se­ni alkuun pala­tak­se­ni. Kii­tos myös uimi­sen riemuista!