Ran­ta­poh­ja lue­taan ensin

Kii­min­ki­läi­set Eila ja Yrjö Riek­ki muis­te­le­vat, että joku pai­kal­li­sis­ta asia­mie­his­tä sai hei­dät tilaa­maan Ran­ta­poh­jan hetim­mi­ten leh­den ilmes­tyt­tyä. Aina­kin 10.4.1970 leh­ti on heil­le jo tul­lut, sil­lä se löy­tyy tal­len­net­tu­jen leh­tien ja leh­ti­leik­kei­den jou­kos­ta. Eila Riek­ki on tal­len­ta­nut leh­den, kos­ka sii­nä on jut­tu hänen isän­sä eläk­keel­le jään­nis­tä. “Maa­il­man par­haan” sun­tion läk­siäi­set Kii­min­gis­sä, otsi­koi Ran­ta­poh­ja tuon jutun.

Eila Riek­ki on lait­ta­nut tal­teen kiin­nos­ta­via leh­ti­jut­tu­ja. Ran­ta­poh­jas­sa ker­rot­tiin huh­ti­kuus­sa 1970 hänen isän­sä läksiäisistä.

Eila Riek­ki on tal­len­ta­nut vuo­sien var­rel­la sekä Ran­ta­poh­jas­ta että muis­ta leh­dis­tä jut­tu­ja, jois­sa esiin­tyy tut­tu­ja hen­ki­löi­tä, tut­tu­ja paik­ko­ja tai jot­ka ovat muu­ten olleet kiinnostavia.

Leh­ti­lei­ke­pi­nos­ta löy­tyy 9.12.1993 Ran­ta­poh­jas­sa ollut jut­tu “Kirk­ko on aina juh­lan paik­ka”. Se ker­too isän­sä mant­tie­lin­pe­ri­jä­nä Kii­min­gin seu­ra­kun­nan sun­tio­na työs­ken­nel­leen Eila Rie­kin omas­ta eläköitymisestä.

Yrjö Riek­ki on ollut Ran­ta­poh­jan uuti­sis­sa aina­kin Kii­min­gin kir­kon katon kor­jauk­ses­ta ker­to­nees­sa jutus­sa. Mones­ti on kir­joi­tet­tu myös hei­dän tyt­tä­ren­sä agilityharrastuksesta.

Tal­len­net­tu­jen jut­tu­jen jou­kos­sa on myös paris­kun­taa kos­ke­va uuti­nen, jos­ta he itse­kin yllät­tyi­vät. He oli­vat käy­mäs­sä Hau­ki­pu­taan Vesi-Jatu­lis­sa uimas­sa, kun he pala­tes­saan huo­ma­si­vat ison lin­nun ulos­te­lä­jän auton­sa katol­la. Seu­raa­van Ran­ta­poh­jan Sivu­pei­li-pals­tal­la oli kuva, jos­sa met­so istui hei­dän auton­sa katol­la Jatu­lin park­ki­pai­kal­la. “Hul­lu met­so auton katol­la” ‑otsi­koi Ran­ta­poh­ja tapauk­sen 2.2.2006.

– Niin sel­vi­si sen­kin läjän aiheut­ta­ja, he nyt nauravat.

Rie­kit sai­vat lukea Ran­ta­poh­jas­ta, mikä eläin oli vie­rail­lut hei­dän auton­sa katolla.

Rie­kit asu­vat lähel­lä Eilan syn­nyin­ko­tia Kii­min­gin kir­kon­ky­läl­lä, Yrjö Riek­ki on kotoi­sin Yli-Iistä.

– Ran­ta­poh­ja on sik­si kiin­nos­ta­va leh­ti, kun sii­tä näkee useam­man mei­tä kiin­nos­ta­van pitä­jän asiat Yrjö Riek­ki sanoo.

Rie­kit tilaa­vat usei­ta leh­tiä, mut­ta Ran­ta­poh­ja ja Rau­han Ter­veh­dys ovat ne leh­det, jot­ka jäte­tään hol­lil­le niin, että nii­hin voi­daan pala­ta useam­paan kertaan.

– Ran­ta­poh­ja se ensin lue­taan. Yleen­sä isän­tä lukee ensin, mut­ta jos minul­la on läh­tö johon­kin, saa­tan sanoa, että anna minä äkkiä kat­son otsi­kot, Eila Riek­ki kertoo.

Leh­des­tä lue­taan kiin­nos­ta­vat jutut paik­ka­kun­nas­ta riip­pu­mat­ta. Vii­me aiko­jen leh­dis­tä Yrjö Riek­kiä on kiin­nos­ta­nut eten­kin yksi­tyis­tei­hin liit­ty­vät asiat, jois­ta hän on huo­man­nut Ran­ta­poh­jan uuti­soi­van hyvin.

– Onhan leh­dis­sä toki aina sel­lai­sia­kin asioi­ta, jot­ka eivät kiin­nos­ta. En kui­ten­kaan kat­so maa­il­maa niin pie­nes­tä aukos­ta, että se minua häi­rit­si­si. Jutut, jot­ka eivät minua kiin­nos­ta kiin­nos­ta­vat var­mas­ti jota­ku­ta toista.