Pit­saa kuin liukuhihnalta

Iin ja Kii­min­gin Koti­pizzo­jen yrit­tä­jä ja monin­ker­tai­nen alan­sa MM-mita­lis­ti Kat­ja Körk­kö lupa­si taan­noin juh­lis­taa tämän­vuo­ti­sia kil­pai­lusaa­vu­tuk­si­aan tar­joa­mal­la Iin liik­kees­sään tuhat ilmais­ta Special Ope­ra ‑pit­saa.

Mois­ta haas­tet­ta moni piti suo­ras­taan jär­jet­tö­mä­nä, mut­ta niin vain Körk­kö hen­ki­lö­kun­ti­neen sekä ylit­ti tavoit­teen sadan pit­san ver­ran että sel­vit­ti haas­teen huo­mat­ta­vas­ti lyhyem­mäs­sä ajas­sa kuin he itse­kään oli­vat ajatelleet.

– Eikä edes tun­tu­nut, että teh­dään täy­sil­lä, ihan rau­hal­li­ses­ti men­tiin ja tauon­kin ehti jokai­nen työn ohes­sa pitää, sanoo Körk­kö itse­kin hie­man hämmästyneenä.

Ilmais­pit­so­ja myös jono­tet­tiin har­taas­ti, sil­lä pisim­mil­lään jono ulot­tui pit­käl­le Iin Kärk­käi­sen käytäville.

Idea tuhan­nen pit­san lei­po­mi­ses­ta MM-mita­lien kun­niak­si alkoi muhia Kör­kön pääs­sä jo vii­me vuon­na, kun hän juh­lis­ti sil­lois­ta kil­pai­lu­me­nes­tys­tään tar­joa­mal­la asiak­kail­leen jäätelöä.

Pit­saa kuin liu­ku­hih­nal­ta. Tapah­tu­ma­päi­vää oli Kat­ja Kör­kön itsen­sä lisäk­si toteut­ta­mas­sa kol­me muu­ta lei­pu­ria sekä kol­me nuor­ta työn­te­ki­jää, jot­ka hoi­ti­vat taus­ta­työn. Lei­po­mi­nen tapah­tui kah­del­la lin­jas­tol­la, joten uunit­kin jak­soi­vat muka­na. Aivan tem­pauk­sen lopus­sa tosin väsäh­ti­vät kiin­teis­tös­sä sulak­keet, mikä joh­ti säh­kö­jen kat­kea­mi­seen ja vii­väs­tyt­ti loppusiivousta.

– Yksi pik­ku­poi­ka kysyi sil­loin: tar­joat­ko sit­ten ensi vuon­na pit­saa kun sä voi­tat kul­lan? Se oli niin posi­tii­vi­nen ja kan­nus­ta­va kom­ment­ti, että sii­tä aja­tus pit­so­jen tar­joa­mi­ses­ta jäi itä­mään, Körk­kö myhäiilee.

Aivan tuos­ta vain ei tois­ta­tu­hat­ta pit­saa sen­tään irron­nut, vaan tapah­tu­ma­päi­vän yrit­tä­jä suun­nit­te­li tark­kaan etu­kä­teen yhdes­sä hen­ki­lö­kun­nan kans­sa. Päi­vää var­ten muun muas­sa han­kit­tiin myy­mä­lään toi­nen pit­sa­uu­ni, jot­ta pais­ta­mi­nen saa­tiin suju­maan jou­he­vas­ti ja uunien kapa­si­teet­ti riittämään.

– Kah­den uunin avul­la pys­tyim­me val­mis­ta­maan myös glu­tee­nit­to­mia pit­so­ja tar­peen mukaan, Körk­kö kertoo.

Ilta­päi­vän mit­taan Körk­kö oival­si, ettei pit­san­lei­von­taa rii­tä iltaan asti, vaan haas­te val­mis­tuu reip­paas­ti suun­ni­tel­tua aiem­min. Hän jou­tui­kin lopul­ta las­ke­maan, moni­ko pai­kal­la sil­loin jonot­ta­neis­ta vie­lä pit­san saa, ja lopuil­le oli pak­ko ker­toa nii­den loppuvan.

Pait­si, että haas­te osoit­ti yrit­tä­jän hen­ki­lö­kun­ti­neen omaa­van poten­ti­aa­lia jopa useam­man­kin tuhan­nen pit­san lei­po­mi­seen päi­väs­sä, oli tapah­tu­ma myös hen­ki­lö­kun­nal­le mie­lei­nen jo etu­kä­teis­jär­jes­te­lyis­tä lähtien.

Kör­kön mukaan onnis­tu­mi­nen ker­too osal­taan myös sii­tä, että kisa­me­nes­tyk­sen tavoit­te­luun täh­tää­vä oman osaa­mi­sen kehit­tä­mi­nen on onnis­tut­tu siir­tä­mään myös hen­ki­lö­kun­nan tekemiseen.

Video­ku­vaa tapah­tu­mas­ta, Kat­ja Körk­kö pyö­rit­te­lee pitsoja.

Video sii­tä kun pit­sat siir­re­tään uunis­ta laatikkoon.