Pai­kal­lis­leh­ti Ran­ta­poh­ja syn­tyi tar­pee­seen

Rantapohjan työntekijöitä 80-luvulla lehden ensimmäisessä toimipaikassa Haukiputaan Niemeläntörmällä entisessä kaupan kiinteistössä. Vasemmalta Nelly Simppula, Anne Alioravainen, Inkeri Myllymäki (takana) ja Anneli Rautio. Juliste seinällä kertoo Haukiputaan messuista, joissa Rantapohjakin oli mukana.

Pai­kal­lis­leh­ti Ran­ta­poh­ja perus­tet­tiin 50 vuot­ta sit­ten tar­pee­seen ker­to­maan pai­kal­li­sis­ta ihmi­sis­tä ja tapah­tu­mis­ta. Tut­tu luki­joi­ta kuul­tu sanon­ta “Ran­ta­po­ho­jas­ta­ha sen näk­kee”, pitää edel­leen­kin kutin­sa. Pai­kal­lis­leh­den perus­ta­mi­nen vaa­ti ennak­ko­luu­lo­ton­ta roh­keut­ta ja uskoa pai­kal­li­suu­teen, jon­ka mer­ki­tys näi­nä päi­vi­nä on koros­tu­nut enti­ses­tään. Ran­ta­poh­ja halu­aa jat­kos­sa­kin olla lähel­lä luki­joi­taan.

Mut­ta miten Ran­ta­poh­ja tari­na sai alkun­sa?

Kär­sä­mäel­tä läh­töi­sin ollut 25-vuo­tias Vie­no Väliah­de työs­ken­te­li pai­kal­lis­leh­ti Sii­ka­jo­ki­laak­sos­sa vuon­na 1969, kun hän sai idean uuden pai­kal­lis­leh­den perus­ta­mi­ses­ta Oulun poh­jois­puo­li­siin kun­tiin. Aja­tus alkoi kyp­syä hänen sil­mäil­les­sään toi­mi­tuk­sen sei­näl­lä ollut­ta pai­kal­lis­leh­ti­kart­taa, jos­sa Oulun poh­jois­puo­lel­la oli suu­ri val­koi­nen, leh­de­tön alue. Ide­aa poh­ties­saan hänel­le oli sel­vää, että tilat­ta­va leh­ti tulee perus­taa monen kun­nan alu­eel­le laa­jan tulo­poh­jan tur­vaa­mi­sek­si.

Niin­pä Väliah­de suun­ta­si auton keu­lan koh­ti poh­jois­ta, taka­pen­kil­lä coc­kers­pa­nie­li Viri. Hau­ki­pu­das näyt­ti hil­jai­sel­ta pai­kal­ta, mut­ta roh­keas­ti hän meni sisäl­le ensim­mäi­seen lii­ke­ta­loon, jos­sa oli pank­ki­kont­to­ri ja kaup­pa. Kont­to­rin­joh­ta­ja Oiva Kur­ke­la kuun­te­li leh­den perus­ta­mis­a­ja­tuk­sia ja kehot­ti otta­maan yhteyt­tä kun­nan­val­tuus­ton puheen­joh­ta­jaan Eino Ervas­tiin ja elin­kei­no­lau­ta­kun­nan puheen­joh­ta­jaan, nimis­mies Erk­ki Rau­ha­laan.

Leh­tia­ja­tus sai alu­eel­la heti laa­jaa kan­na­tus­ta ja tun­tu­ma oli, että omaa pai­kal­lis­leh­teä tar­vi­taan.

– Tot­ta kai minä­kin uskoin sii­hen, olin­han itse­kin nuo­rem­pa­na työs­ken­nel­lyt toi­mit­ta­ja­na, muis­te­li Erk­ki Rau­ha­la 90-vuo­tis­haas­tat­te­lus­saan vii­me vuo­den syk­sy­nä.

Ensim­mäi­nen kokous pai­kal­lis­leh­den perus­ta­mi­ses­ta pidet­tiin hei­nä­kuus­sa 1969. Väliah­teen, Kur­ke­lan ja Rau­ha­lan lisäk­si sii­hen osal­lis­tui­vat Lau­ri Ukko­la Hau­ki­pu­taal­ta ja Otto Kurt­ti­la ja Ers­so Ervas­ti Iis­tä. Myö­hem­min kut­sut­tiin mukaan vai­kut­ta­jia myös Kii­min­gis­tä, Yli-Iis­tä ja Ylkii­min­gis­tä.

Perus­ta­va kokous oli loka­kuus­sa 1969. Lau­ri Ukko­lan nimieh­do­tus Ran­ta­poh­ja hyväk­syt­tiin leh­den nimek­si ja yhtiön nimek­si tuli Ran­ta­poh­ja Oy. Ukko­la on ker­to­nut, että nimi perus­tuu maan­tie­tee­seen ja his­to­ri­aan. Kes­kia­jan jäl­keen aluet­ta kut­sut­tiin Ran­nak­si.

Pää­toi­mit­ta­ja­na aloit­ti Suo­men nuo­rim­pa­na pää­toi­mit­ta­ja­na Vie­no Väliah­de. Poik­keuk­sel­lis­ta eten­kin tuo­hon aikaan oli myös, että pää­toi­mit­ta­ja oli nai­nen. Yhtiön toi­mi­tus­joh­ta­jak­si tuli Erk­ki Rau­ha­la, joka toi­mi teh­tä­väs­sä aina 1990-luvun lopul­le asti, kuten myös Ers­so Ervas­ti hal­li­tuk­sen puheen­joh­ta­ja­na.

Leh­tiyh­tiön sata osa­ket­ta mark­ki­noi­tiin kun­tien asu­kas­lu­vun suh­tees­sa levik­kia­lu­eel­le, jok­si tuli Hau­ki­pu­das, Ii, Kui­va­nie­mi, Yli-Ii, Kii­min­ki, Yli­kii­min­ki, Pate­nie­mi ja vähän myö­hem­min Kui­va­nie­mi. Osak­keet meni­vät hyvin kau­pak­si. Leh­den ensim­mäi­set kol­me näy­te­nu­me­roa ilmes­tyi­vät vuo­den lopus­sa.

Ran­ta­poh­jan alu­ees­ta on tuli vuo­si­kym­men­ten kulues­sa käsi­te, joka kat­taa Oulun poh­jois­puo­li­sen alu­een. Aivan vii­me vuo­si­na on myös poh­dit­tu kun­ta­lii­tos­ten tii­mel­lyk­ses­sä, oli­si­ko alu­ees­sa tai osa­ta sii­tä ollut ainek­sia muo­dos­taa uusi yhtei­nen kun­ta.

Muu­tok­sia ja uusia tuu­lia

Muu­tok­sia Ran­ta­poh­jan teke­mi­ses­sä on tapah­tu­nut val­ta­vas­ti vuo­si­kym­men­ten kulues­sa. Hen­ki­lö­kun­nan mää­rä on vaih­del­lut alun 1–2 teki­jäs­tä enim­mil­lään 17:ään. Vuon­na 1981 perus­tet­tiin pal­ve­lu­la­to­mo, jos­sa teh­tiin myös asiak­kail­le pai­no­töi­tä. Ran­ta­poh­ja har­joit­ti myös kir­ja­kaup­pa­toi­min­taa.

Yksi mer­kit­tä­vim­mis­tä muu­tok­sis­ta oli siir­ty­mi­nen kak­si­päi­väi­syy­teen vuon­na 1984. Tie­to­ko­neet ja digi­taa­li­suus ovat vai­kut­ta­neet kaik­keen leh­den­teon työ­vai­hei­siin. Alku­tai­val oli vaa­ti­ma­ton, ensim­mäi­sen toi­mi­pai­kan kalus­teet oli­vat osuus­kau­pan jää­mis­töä ja tär­keim­mät han­kin­nat puhe­lin­osa­ke, kir­joi­tus- ja las­ku­ko­ne ja kame­ra.

Ura­nuur­ta­ja­na toi­mi­neen pää­toi­mit­ta­ja Väliah­teen peri­aat­tee­na oli puo­lu­eet­to­muus ja tas­a­puo­li­suus sekä tie­ten­kin hyvän leh­ti­mies­ta­van, nykyi­sin jour­na­lis­tin ohjei­den, nou­dat­ta­mi­nen. Aina se ei ollut suin­kaan help­poa, sil­lä pai­kal­lis­leh­ti on lähel­lä sekä hyväs­sä että pahas­sa. Sel­kei­den peri­aat­tei­den taka­na oli kui­ten­kin ryh­di­käs­tä sei­soa.

Alu­eel­la eni­ten kes­kus­te­lua, kiis­to­ja ja kah­tia­ja­kau­tu­mis­ta­kin herät­ti­vät muun muas­sa nelos­tien lin­jauk­set Hau­ki­pu­taal­la ja Iis­sä sekä kun­ta­lii­tok­set. Kun­ta­lii­tok­set ovat vai­kut­ta­neet myös Ran­ta­poh­jan toi­min­taym­pä­ris­töön siten, että pal­ve­lu- ja hal­lin­to­ra­ken­teet ovat muut­tu­neet. Mikä tär­kein­tä, asuk­kaat ja luki­jat ovat pysy­neet alu­eel­la.

Vie­no Väliah­teel­le (s. 1944, k. 2013) Ran­ta­poh­ja oli elä­män­työ. Ran­ta­poh­ja­lai­set hän koki kuin per­heen­jä­se­nik­si. Hau­ki­pu­taas­ta ja koko Ran­ta­poh­jan alu­ees­ta tuli hänel­le lähei­nen koti­paik­ka.

Vie­non Viri-koi­ras­ta muis­te­taan, että se oli alku­jaan emän­tän­sä muka­na niin jut­tu­mat­koil­la kuin toi­mi­tuk­ses­sa­kin. Kun­nes ker­ran Viri nap­pa­si urhei­lu­tu­lok­set toi­mi­tuk­seen tul­leen asiak­kaan kädes­tä ja repi ne innois­saan säpä­leik­si. Tapaus ei nau­rat­ta­nut kuin vas­ta vuo­si­kym­men­ten pääs­tä.

Kai­kis­ta muu­tok­sis­ta huo­li­mat­ta leh­den­teon peri­aat­teet ovat säi­ly­neet saman­lai­si­na kaut­ta vuo­si­kym­men­ten. Leh­teä teh­dään luki­joil­le. Kun sisäl­tö on hyvä ja kiin­nos­ta­va, leh­teä halu­taan tila­ta ja lukea ja sii­nä halu­taan jul­kais­ta ilmoi­tuk­sia, uskoi Väliah­de.

Ran­ta­poh­jan leh­den levik­ki on ollut enim­mil­lään 1980–90-luvuilla liki 13 000. Täl­lä het­kel­lä pape­ri- ja verk­ko­leh­den tilauk­sia on liki 7500.

Ran­ta­poh­jan pää­toi­mit­ta­ja-toi­mi­tus­joh­ta­ja­na kesäs­tä 2015 toi­mi­nut Pek­ka Kevä­jär­vi näkee, että myös pai­kal­lis­leh­tien on kyet­tä­vä vas­taa­maan nyky­maa­il­man digi­haas­tei­siin.

– Vaik­ka pai­net­tu leh­ti on yhä suo­si­tuin leh­den tilaus­muo­to, kiin­nos­ta­vat uusi­tut digi­taa­li­set pal­ve­lum­me yhä suu­rem­paa jouk­koa luki­joi­tam­me. Mut­ta kai­ken kaik­ki­aan tule­vai­suu­den rat­kai­see sisäl­tö. Ei se mil­lai­sel­ta alus­tal­ta sisäl­tö lue­taan.

Toi­mit­ta­jan työs­sä paras­ta ihmis­ten koh­taa­mi­nen

Kii­min­ki­läi­nen Tert­tu “Tii­tu” Ukko­la toi­mi pit­kään Ran­ta­poh­jan toi­mit­ta­ja­na. Hänen pää­vas­tuu­alu­ee­naan oli­vat Kii­min­gin ja Yli­kii­min­gin kun­nat. Tii­tu aloit­ti Ran­ta­po­jas­sa avus­ta­ja­na 1980-luvun alus­sa per­heen las­ten olles­sa pie­niä ja tuli myö­hem­min vaki­tui­sek­si toi­mit­ta­jak­si. Eläk­keel­le hän jäi 2000-luvun alus­sa.

Tii­tu työs­ken­te­li Kii­min­gin alue­toi­mi­tuk­ses­sa 90-luvul­la, jol­loin ilmoi­tus­myyn­tiä hoi­ti Hel­vi Schön­berg. Myö­hem­min toi­min­ta kes­ki­tet­tiin Ran­ta­poh­jan pää­pai­kal­le Hau­ki­pu­taal­le, mut­ta toi­mit­ta­jat tie­ten­kin liik­kui­vat jutun­teos­sa enti­seen mal­liin kai­kis­sa levik­kia­lu­een kun­nis­sa kuten nykyi­sin­kin.

Tii­tu muis­taa alkua­joil­ta eri­tyi­ses­ti kuin­ka Yli­kii­min­gis­sä herä­si val­ta­va innos­tus yrit­tä­jä- ja työl­lis­tä­mis­kurs­sien ansios­ta. Syn­tyi pal­jon yhden hen­gen yri­tyk­siä ja ilma­pii­ri oli erit­täin vireä.

Toi­mit­ta­jan työs­sä Tii­tu piti eni­ten ihmis­ten tapaa­mi­ses­ta, hei­dän kans­saan jut­te­le­mi­ses­ta ja elä­män­ta­ri­noi­den kuun­te­le­mi­ses­ta.

Toi­mi­tus­pa­la­ve­ris­sa 80-luvul­la Vie­no Väliah­de (vas.), Lee­na Taka­luo­ma, Auli Haa­pa­la ja Tert­tu Ukko­la.

Kysyt­täes­sä toi­mit­ta­jan työn täh­ti­het­keä Tii­tun mie­leen nousee yli­kii­min­ki­läi­sen pien­ti­lan emän­nän haas­tat­te­lu. Tii­tu oli kysy­nyt täl­tä seit­se­män pojan äidil­tä elä­män koho­koh­dis­ta. Haas­ta­tel­ta­va, jon­ka mies oli reis­su­töis­sä, oli ker­to­nut mie­leen­pai­nu­nees­ta het­kes­tä. Hän oli lei­po­nut päi­vän päät­teek­si ries­ko­ja ja kaik­ki pojat oli­vat saa­neet syö­dä kyl­lik­seen. Sit­ten oli pyy­kin­pe­sun vuo­ro. Kun aamuau­rin­ko oli jo nouse­mas­sa, hänen rin­nas­saan läi­käh­ti onnen tun­ne, kun oli sel­vin­nyt kai­kis­ta aska­reis­ta ja puh­taat, tuok­su­vat pyy­kit hei­lui­vat tuu­les­sa narul­la.

– Olen muis­ta­nut tämän haas­tat­te­lun usein ja oival­ta­nut, että elä­män täh­ti­het­ket muo­dos­tu­vat usein pie­nis­tä arki­päi­vän asiois­ta, jois­ta voi löy­tää pal­jon iloa sen sijaan, että miet­tii, mitä ei ole tai mitä puut­tuu, poh­tii Tii­tu.

Tii­tu on syn­ty­jään kar­ja­lais­per­heen tytär. Hän syn­tyi eva­kos­sa Jalas­jär­vel­lä ja viet­ti lap­suu­ten­sa Koke­mäel­lä ja myö­hem­min Anja­las­sa. Mur­re on osin säi­ly­nyt hänen puhees­saan, eikä sitä ole ollut tar­peen pei­tel­lä­kään. Toi­mi­tuk­ses­sa Tii­tu ker­toi myös usein tari­noi­ta lap­suus­ko­dis­taan ja syn­nyin­seu­dul­taan.

Tii­tu asuu puo­li­son­sa Toi­von kans­sa tämän syn­nyin­pi­tä­jäs­sä Kii­min­gis­sä. Nykyi­sin Tii­tu naut­tii käsi­töis­tä ja koto­nao­los­ta. Iloa arkeen tuo­vat tapaa­mi­set arki­lou­naal­la ystä­vä­pa­ris­kun­tien kans­sa. Liik­keel­le läh­de­tään paris­kun­nit­tain ja pori­naa riit­tää usein monik­si tun­neik­si.

– Ystä­vien kans­sa olem­me löy­tä­neet myös lau­lun ilon, ker­too Tii­tu.

Liik­ku­mi­nen luon­nos­sa on ollut Ukko­lan per­heel­le tär­keä hen­ki­rei­kä jo työ­vuo­si­na ja edel­leen­kin, ja tie­ten­kin lap­set per­hei­neen ovat tär­kei­tä.

Asia­mie­het tär­keäs­sä teh­tä­väs­sä

Ran­ta­poh­jan kont­to­ris­sa tilaus­ten­hoi­ta­ja­na työs­ken­nel­lyt Nel­ly Simp­pu­la muis­taa Ran­ta­poh­jan alkua­joil­ta, kuin­ka koko alu­een kat­ta­val­la asia­mies­ver­kos­tol­la oli mer­kit­tä­vä vai­ku­tus leh­den levik­kiin.

– Asia­mie­hil­lä oli tär­keä roo­li, ja he myös itse koki­vat teke­vän­sä tär­ke­ää työ­tä, muis­te­lee Nel­ly.

Enim­mil­lään asia­mie­hiä oli yli sata kai­kis­sa levik­ki­kun­nis­sa. Asia­mie­het kier­si­vät talos­ta taloon ensik­si hank­ki­mas­sa tilauk­set ja myö­hem­min peri­mäs­sä tilaus­mak­sut, jot­ka he tilit­ti­vät leh­den kont­to­riin. Asia­mie­het kävi­vät usein pai­kan pääl­lä Hau­ki­pu­taal­la ja puhe­li­nyh­teyk­siä pidet­tiin myös tii­viis­ti.

Asia­mie­hiä ret­kel­lä 1970-luvul­la. Asia­mie­het sai­vat “palik­ka­kas­sit”, jol­lai­set ovat jäl­leen taas muo­dis­sa.

 

Asia­mie­het oli­vat myös tär­kei­tä yhteis­työ­kump­pa­nei­ta leh­del­le, sil­lä he oli­vat vies­tin­tuo­jia ja jut­tu­vink­kien välit­tä­jiä eri kylä­kul­mil­ta. Asia­mie­het tie­si­vät myös arvon­sa. Oli tär­ke­ää, että heil­le jär­jes­tet­tiin asia­mies­ret­kiä ja muis­tet­tiin jou­lu­na pake­til­la.

Nel­ly muis­taa asia­mie­his­tä aktii­vi­si­na mui­den muas­sa Vap­pu Kurt­ti­lan Yli­kii­min­gis­tä, Jaak­ko Tirin Jää­lis­tä ja Aaro Tur­ti­sen Yli-Iin Jak­ku­ky­läs­tä.

– Jaak­ko Tiri ker­toi, että heti kun hän näki muut­to­kuor­man tule­van kyläl­le, hän läh­ti perään ja kysyi leh­ti­ti­laus­ta. Joil­la­kin kylil­lä oli kil­pai­lua­kin asia­mies­ten kes­ken omis­ta revii­reis­tä, muis­te­lee Nel­ly.

Tilaus­ten­hoi­ta­ja­na Nel­ly oli Ran­ta­poh­jas­sa 1970-luvul­ta elä­kei­kään, vuo­teen 1996 asti. Ran­ta­poh­jan aikaa hän muis­taa läm­möl­lä.

– Se oli muka­vaa aikaa, nau­tin työs­tä, työ­pai­kan hen­ki oli hyvä ja pai­kal­lis­leh­ti arvos­tet­tu.

Nel­ly ei itse kier­tä­nyt kerää­mäs­sä tilauk­sia, ei tar­vin­nut, sil­lä asia hoi­tui kaup­pa­reis­sul­la, kun ihmi­set tart­tui­vat hihas­ta ja sanoi­vat, että lai­tap­pa minul­le­kin leh­ti tule­maan.

Alkuun tilauk­set lai­tet­tiin ylös käsin, sit­ten tuli­vat näyt­tö­päät­teet ja tie­to­ko­neet. Iso urak­ka oli lait­taa kaik­ki tilauk­set koneel­le.

– Jäim­me nii­tä lait­ta­maan Anne­lin (Rau­tio) ja Inke­rin (Myl­ly­mä­ki) kans­sa vas­ta kel­lo 16:n jäl­keen, sil­lä työ­ai­ka­na ei hom­maa ehti­nyt teke­mään teke­mään, muis­te­lee Nel­ly.

Sit­tem­min kes­to­ti­laus­ten yleis­ty­mi­nen vähen­si asia­mies­ten tar­vet­ta ja myö­hem­min tilaa­jat alkoi­vat itse tila­ta leh­tiä kupon­geil­la, soit­ta­mal­la tai nykyi­sin säh­köi­ses­ti.

 

Ran­ta­poh­jan merk­ki­paa­lu­ja

• Ran­ta­poh­jan ensim­mäi­set joka kotiin jae­tut näy­te­nu­me­rot ilmes­tyi­vät vuo­den 1969 lopul­la. Leh­ti alkoi ilmes­tyä tilat­ta­va­na vuo­den 1970 alus­ta.

• Poh­jois-Suo­men tila­tuin ja levi­kil­tään Suo­men toi­sek­si suu­rin kak­si ker­taa vii­kos­sa ilmes­ty­vis­tä pai­kal­lis­leh­dis­tä, levik­ki 7491 kpl.

• Ilmes­ty­mis­päi­vät tiis­tai ja tors­tai. Pää­le­vik­kia­lue Hau­ki­pu­das, Ii, Kii­min­ki, Kui­va­nie­mi, Yli-Ii , Yli­kii­min­ki ja Pate­nie­mi.

• Ensim­mäi­set toi­mi­ti­lat Hau­ki­pu­taan Nie­me­län­tör­mäl­lä enti­ses­sä osuus­kau­pan talos­sa.

• Suo­men paras pai­kal­lis­leh­ti 1975. Hau­ki­pu­taan yrit­tä­jä­pal­kin­to 2009.

• 1981 Oma pal­ve­lu­la­to­mo aloit­ti.

• Säh­köi­nen sivun­val­mis­tus alkoi 1997, tilat­ta­va näköis­leh­ti verk­koon pape­ri­leh­den rin­nal­le 2005.

•Toi­mi­paik­ka Huvi­po­lul­le 1989, tilo­jen laa­jen­nus 2001.

• 2019 muut­to uuteen toi­mi­paik­kaan Hau­ki­pu­taan kes­kus­taan Revon­tie 2:een.

• Toi­mi­tus­joh­ta­jat: 1969–2001 Erk­ki Rau­ha­la, Pent­ti Sava­lo­ja, vuo­des­ta 2015 toi­mi­tus­joh­ta­ja-pää­toi­mit­ta­ja Pek­ka Kevä­jär­vi.

• Pää­toi­mit­ta­jat: 1969–1997 Vie­no Väliah­de, Juha Vir­ran­nie­mi vuo­teen 2015, toi­mi­tus­joh­ta­ja-pää­toi­mit­ta­ja Pek­ka Kevä­jär­vi 2015 =>

• Hen­ki­lös­tö­mää­rä 9: toi­mi­tus 4, ilmoi­tus- ja tilaus­myyn­ti 3, ilmoi­tus­val­mis­tus 2. Pai­no­paik­ka Suo­ma­lai­nen Leh­ti­pai­no Kajaa­nis­sa.

• Kus­tan­ta­ja Ran­ta­poh­ja Oy.

Ran­ta­poh­jan hal­li­tuk­sen mie­hiä, Erk­ki Rau­ha­la (vas.), Ers­so Ervas­ti ja Kau­ko Lie­des esit­tä­mäs­sä lau­luse­re­na­dia var­maan­kin syn­ty­mä­päi­vil­lä 80–90-luvulla.

Lato­mon hen­ki­lö­kun­taa. Oikeal­la fak­to­ri Kal­le Mart­ti­la.

Ran­ta­poh­ja hen­ki­lö­kun­ta uusis­sa toi­mi­ti­lois­sa Revon­tie 2:ssa Hau­ki­pu­taal­la loka­kuus­sa 2019. Vasem­mal­ta Tui­ja Jär­ve­lä-Uusi­ta­lo, Teea Tun­tu­ri, Auli Haa­pa­la, Pir­jo Heik­ku­ri, Pek­ka Kevä­jär­vi, Outi Kois­ti­nen, Tei­ja Mart­ti­la, Susan­na Kar­vo­nen ja Mar­ko Myl­ly­lä.

Ran­ta­poh­ja muut­ti tämän vuo­den hei­nä­kuus­sa uuteen toi­mi­paik­kaan Revon­tie 2:een Hau­ki­pu­taal­la. Toi­mi­pis­te on toi­ses­sa ker­rok­ses­sa, jon­ne pää­see myös his­sil­lä. Sisään­käyn­ti on “tor­nin” oikeal­la puo­lel­la ole­vas­ta oves­ta.