Kesä on ihmi­sen paras­ta aikaa, vai onko?

Nyt kun luon­to kukois­taa, aurin­ko pais­taa ja koro­na­ra­joi­tus­ten pois­tu­mi­nen sal­lii koh­taa­mi­set ja halauk­set­kin, tun­tuu meis­tä mones­ta olo kepeäm­mäl­tä. Läm­min­tä riit­tää ja on upe­aa naut­tia vil­voit­ta­vis­ta vesis­tä, joko vii­leä­nä suih­ku­na tai pulah­duk­si­na luon­non vesiin.

Ulla-Maija Paukkeri

Ulla-Mai­ja Paukkeri

Kesän läm­pö hou­kut­te­lee suo­ma­lai­sia hymyi­le­mään, myös ulko­maa­lais­ten kans­sa­kul­ki­joi­dem­me mie­les­tä. Suo­ma­lai­set ja lähes­ty­vän hil­la-ajan kun­niak­si myös suo­maa­lai­set ovat kesäl­lä hel­pom­min lähes­tyt­tä­viä. Hymyl­lä ja jutus­te­lul­la todis­tam­me ole­vam­me maa­il­man onnel­li­sin kan­sa, vaik­ka huo­lia on var­mas­ti jokai­sen arjessa.

Pro­fes­so­ri Juho Saa­ren mukaan onnel­li­suut­ta ei voi näh­dä vain yksi­lön asia­na, vaan myös yhteis­kun­nal­li­se­na asia­na, johon voi­daan vai­kut­taa. Tär­kein­tä lie­nee se, että ketään ei jäte­tä huo­li­neen yksin, eikä yhteis­kun­nal­li­sil­la pää­tök­sil­lä ruo­ki­ta kah­tia jakau­tu­mis­ta. Hyvin toi­meen tule­viin ja köy­hiin, onnel­li­siin ja onnet­to­miin sekä uusim­pa­na huo­len aihee­na digio­saa­jiin ja ‑osaa­mat­to­miin.

Suo­mi on jo vii­det­tä ker­taa arvioi­tu maa­il­man onnel­li­sim­mak­si maak­si. Me luo­tam­me pää­osin toi­siim­me ja yhteis­kun­taan, sen tur­val­li­suu­teen ja palveluihin.

Kun halu­aa edis­tää omaa onnel­li­suut­ta, kan­nat­taa pitää huol­ta ensin omas­ta itses­tä. Len­to­ko­nei­den tur­vaoh­jeis­sa­kin neu­vo­taan lait­ta­maan hätä­ti­lan­tees­sa hap­pi­naa­ma­ri ensin omil­le kas­voil­le. Toki kan­nat­taa käyt­tää sopi­vas­ti aikaa myös tois­ten aut­ta­mi­seen, mikä tut­ki­tus­ti lisää omaa onnellisuutta.

Jokai­nen meis­tä ansait­see saa­da olla onnel­li­nen. Onnea ei kan­na­ta etsiä vaan kes­kit­tyä löy­tä­mään se. Lap­sis­ta, lähei­sis­tä, aurin­gon säteis­tä, sateen ropi­nas­ta ja vaik­ka­pa muka­vas­ta onki­reis­sus­ta tai eväs­ret­kes­tä lähi­luon­toon. Pide­tään mie­li avoi­me­na eri­tyi­ses­ti sil­le, mikä omas­sa elä­mäs­sä on tär­keä­tä ja arvokasta.

Huo­li­het­ken voi pitää tar­vit­taes­sa, mut­ta niin, että huo­leh­ti­mi­nen ei val­taa kaik­kea ajat­te­lua. Pyri­tään muut­ta­maan nii­tä asioi­ta, jot­ka tun­tu­vat tär­keil­tä ja joi­hin voim­me vai­kut­taa. Näin jak­sam­me parem­min vai­keuk­sien­kin keskellä.

Onko­han hyvin­voin­tia hel­pom­pi hoi­taa kesäl­lä kuin tal­ven pimey­des­sä? Kesäl­lä voi naut­tia luon­nos­ta ja har­ras­taa luon­non aar­tei­den keräi­lyä, yksin tai yhdes­sä. Pian hil­la­suot ja mar­jas­ta­mi­nen tun­tu­vat minus­ta suo­maa­lai­ses­ta pal­jon, pal­jon hou­kut­te­le­vam­mil­ta kuin omis­ta vähäi­sis­tä vai­vois­ta puhuminen.

Nau­ti­taan kesäs­tä, toi­sis­tam­me ja kerä­tään tär­kei­tä, arjes­ta­kin löy­ty­viä onnen murusia!

PS. Mie­ti­tyt­tä­mään jäi kyl­lä­kin, että onko­han tuo maa­il­man onnel­li­suus­ky­se­ly toteu­tet­tu sopi­vas­ti sil­loin kun Suo­mes­sa on kesä?

Ulla-Mai­ja Paukkeri

kehittämisasiantuntija/

vies­tin­tä ja digipalvelut