Kau­ris­kan­ta vah­vis­tuu

Kauris on arka eläin, mutta kotiutuu ihmisten lähelle kohtuullisen nopeasti. Kuva: Heino KehusmaaKauris on arka eläin, mutta kotiutuu ihmisten lähelle kohtuullisen nopeasti. Kuva: Heino Kehusmaa

Tähän aikaan vuo­des­ta met­säs­tä­jät voi­si­vat läh­teä vaa­ni­maan met­sä­kau­rii­ta. Uros­kau­rii­den eli puk­kien met­säs­ty­sai­ka jat­kuu 15. kesä­kuu­ta asti. Kau­ris­kan­ta on elin­voi­mai­nen ja kes­tää met­säs­tys­tä, vakuut­taa Iin seu­dun riis­tan­hoi­to­yh­dis­tyk­sen toi­min­nan­joh­ta­ja Sep­po Miet­tu­nen.

Vaik­ka kau­riin saa­kin met­säs­tää, var­sin­kin alku­ke­säs­tä nii­tä met­säs­te­tään enem­män kame­ral­la kuin pys­syil­lä. Miet­tu­nen tote­aa, että kau­ris­met­sil­lä käy­dään näil­lä leveyk­sil­lä enem­män syk­syl­lä ja että saa­lis­mää­rät kas­va­vat.

Man­ner-Suo­mes­sa on noin 20 000 met­sä­kau­ris­ta, arvioi Riis­ta­kes­kus. Sep­po Miet­tu­nen ei ala arvuu­tel­la nume­roi­ta.

– Kau­ris­kan­nan arvio on yleen­sä­kin epä­mää­räi­nen. Se voi kui­ten­kin sanoa, että ne ovat yleis­ty­neet ja nii­tä näkee. Kan­nan kas­vus­ta ker­too sekin, että vii­me vuo­si­na on annet­tu lupia kotie­läin­ten rehu­vas­to­ja syö­nei­den ja sot­ke­nei­den kau­rii­den met­säs­tä­mi­seen. Ja kau­riit ovat osal­li­se­na lii­ken­neon­net­to­muuk­sis­sa liki yhtä usein kuin hir­vet­kin.

– Met­säs­tys­vuon­na 2019–2020 Iin seu­dun riis­tan­hoi­to­yh­dis­tyk­sen alu­eel­la saa­tu saa­liik­si 70 kau­ris­ta, vuon­na 2018–2019 44 kau­ris­ta. Saa­lis­mää­rät ovat nous­seet vii­me vuo­si­na sel­väs­ti.

Kau­rii­den eli­no­lo­ja hel­pot­ta­vat aiem­paa vähä­lu­mi­sem­mat tal­vet. Niil­le koh­tuul­li­set olot löy­ty­vät yleen­sä ran­ni­kon tun­tu­mas­ta. Kan­taa vah­vis­taa myös ruo­kin­ta. Iin seu­dul­la­kin yksi­tyi­set ihmi­set ruok­ki­vat met­sä­kau­rii­ta. Ruo­kin­ta hou­kut­te­lee luon­nos­taan arko­ja eläi­miä lähem­mäk­si asu­tus­ta. Lähim­mil­lään Sep­po Miet­tu­nen on näh­nyt juu­ri syn­ty­neen vasan liki piha­pii­ris­sä. Emä on jät­tä­nyt sen odot­ta­maan ja läh­te­nyt itse ruo­kai­le­maan.

Met­sä­kau­ris ele­lee mie­lui­ten met­si­köis­sä, joi­den vie­res­sä on esi­mer­kik­si pel­toau­kea ruo­ka­pai­kak­si. Kau­riit lai­dun­ta­vat mie­lel­lään pimeän aikaan. Var­sin­kin aamu- ja ilta­hä­mä­ris­sä nii­tä. Kau­riit ovat kau­nii­ta kat­soa, mut­ta ne ovat myös tehok­kai­ta punk­kien levit­tä­jiä. Sii­nä mie­les­sä kau­ris­kan­to­jen kar­sin­nas­ta­kin on puhut­tu jo useam­pia vuo­sia.

Ylei­ses­ti usko­taan, että kau­riit ovat levit­täy­ty­neet ete­läs­tä koh­ti poh­jois­ta. Sep­po Miet­tu­nen ei usko sii­hen, vaan sanoo, että täkä­läi­nen met­sä­kau­ris­kan­ta on levit­täy­ty­nyt Suo­meen Ruot­sin puo­lel­ta. Hän muis­te­lee näh­neen­sä ensim­mäi­sen kau­riin Kui­va­nie­men Poh­jois­ran­nal­la jo 1970-luvun lopul­la.

– Se oli pel­lol­la. Me ihme­tel­tiin, että mikä­hän se oikein on. Pai­kal­li­nen Poh­jo­lan-Sano­mien toi­mit­ta­ja Hel­len Hie­ta­lah­ti teki sii­tä jutun­kin.

Riis­ta­kes­kus ker­too net­ti­si­vuil­laan, että met­sä­kau­rii­ta esiin­tyi Suo­mes­sa vie­lä pari rei­lu sataa vuot­ta sit­ten, mut­ta sit­ten laji hävi­si. 1900-luvun alus­sa kau­rii­ta alkoi tul­la Suo­meen sekä Ruot­sin puo­lel­ta, Tor­nion­jo­ki­laak­sos­ta että Kar­ja­lan kan­nak­sel­ta. Sit­tem­min kau­rii­ta on siir­ret­ty myös Var­si­nais-Suo­meen ja Ahve­nan­maal­le.