K‑tarina vuo­si­kym­men­ten takaa

Mar­tin­nie­me­läi­nen Alpo Oja­la toi Ran­ta­poh­jan toi­mi­tuk­seen aine­kir­joi­tuk­sen­sa vuo­del­ta 1955. Oja­la oli tuol­loin kah­dek­san­vuo­tias. Hän ker­too, että opet­ta­ja Han­nu Koi­vu­mä­ki antoi teh­tä­vän kir­joit­taa runo tai tari­na niin, että kaik­ki sanat alka­vat samal­la kirjaimella.

“Kul­ki­pa ker­ran kis­sa kujal­la kruu­nu kut­reil­laan. Kis­san kel­lo kau­las­sa kilah­te­li kuu­lu­vas­ti. Kili­nä kuu­lui kau­as. Kis­sal­la kul­lat­tu kep­pi keik­kui käpä­läs­sä. Kis­sa kul­ki kana­lan koh­dal­la, kanat kuis­ki­vat kes­ke­nään “Kat­so­kaa, kis­sa­ku­nin­ga­tar kul­kee koh­ti kes­kus­taa”. Kuk­ko kie­kai­si kana­lan katol­ta “Kuka kum­ma kul­kee Kujal­la?”. Kis­sa kar­jai­si kukol­le. “Ket­tu kyt­tää kuusi­kos­sa.”. Koh­ta ket­tu kir­ma­si koh­ti kana­laa, kai­voi kuo­pan, kaap­pa­si kanan kitaan­sa, kato­si kuusik­koon. Kuk­ko kar­jai­si Kan­to­lan Kal­le-koi­ral­le: “Ket­tu kaap­pa­si kanan kana­las­ta, kato­si kuusik­koon. Kipai­se ketun kimp­puun, kuri­ta ket­tu kun­nol­la.”. Koh­ta kuu­lui kanan kil­jun­taa. Kal­le-koi­ra kurit­ti ket­tua. Ket­tu kil­jui Kal­le-koi­ran kuri­tuk­ses­sa. Koh­ta kana kont­ta­si kuo­pan kaut­ta kotiin kana­laan. Kal­le-koi­ra köpöt­te­li koh­ti kotia. Kuk­ko kiit­te­li Kal­lea. Kuk­ko kehot­ti kis­san käy­mään kokin keit­tiöl­lä kala­kei­tol­la. Kis­sa kiit­te­li kovas­ti kei­tos­ta. Kis­sa kul­ki koh­ti koti­aan kupu kuma­ra­na. Kyl­lä kan­nat­ti käy­dä kyläl­lä. Kii­tos kaikille!”