Hyvä yhteis­hen­ki on kylä­kir­jan salaisuus

Uunituore kyläkirja Sisulla ja sydämellä herättää paljon kiinnostusta. Aineksia olisi toiseenkin teokseen, mutta kirjan tekijät toivovat, että nuorempi polvi ottaisi mahdollisen jatkon hoitaakseen.

Joki­ky­län kylä­ta­lol­la käy vil­kas ja iloi­nen puheen­so­ri­na. Enti­sen Joke­lan kou­lun luok­ka­huo­nee­seen on katet­tu täy­te­kak­ku­kah­vit — on aihet­ta juh­laan! Joki­ky­län kylä­his­to­ria­pii­rin suur­han­ke, kylä­kir­ja “Sisul­la ja Sydä­mel­lä” on juu­ri ilmes­ty­nyt. Käsis­sä on 530-sivui­nen opus, joka sisäl­tää haas­tat­te­lui­hin ja muis­ti­tie­toon perus­tu­via ker­to­muk­sia ja kuvauk­sia Joki­ky­län, Tai­pa­leen­ky­län ja Onka­mon kylien elä­mäs­tä pää­osin ajal­ta 1920–1970.Kyläkirjan teki­jä­kaar­tiin kuu­luu 19 jäsen­tä, vie­ras­ky­näi­li­jöi­tä sekä lukui­sa jouk­ko tie­to­ja ja valo­ku­via anta­nei­ta kylä­läi­siä. Kylä­kir­jaa on jo ehdit­ty lukea ahke­ras­ti ja se niit­tää kii­tok­sia.– Lop­pu­tu­los yllät­ti mei­dät teki­jät­kin, sanoi kylä­kir­jan toi­mit­ta­mi­ses­ta vas­tan­nut H. Tapio Hanhela.

– Ilman kaik­kien yhteis­tä työ­pa­nos­ta ei oltai­si täs­sä nyt, kiit­te­li Han­he­la, joka itse sai vas­taa­vas­ti kehu­ja jäme­räs­tä johtajuudesta.

Jul­kis­ta­mis­juh­laan oli kut­sut­tu kylä­kir­jan “kum­mi­tä­ti”, Kel­lon kylä­kir­jan “Kel­lo merel­le soi”, toi­mit­ta­nut Tyt­ti Iso­hoo­ka­na-Asun­maa. Hän kävi pariin ottee­seen roh­kai­se­mas­sa ja opas­ta­mas­sa joki­ky­lä­läi­siä kirjahankkeeseen.

– Saat­te olla ylpei­tä upeas­ta ja hie­nos­ta kylä­kir­jas­ta ja kyläs­tän­ne, sanoi Isohookana-Asunmaan.

Kylä­kir­ja avaa ikku­nan kylien enti­seen elä­mään ja tal­len­taa arvo­kas­ta pai­kal­lis­his­to­ri­aa. Tyt­ti Iso­hoo­ka­na-Asun­maa ja H. Tapio Han­he­la kir­jan jul­kis­ta­mis­juh­las­sa Joki­ky­län kylä­ta­lol­la maanantai-iltana.

Hän oli itse jo löy­tä­nyt uut­ta kiin­nos­ta­vaa tie­toa omis­ta, Joki­ky­lään yltä­vis­tä sukujuuristaan.

– Kir­jan nimi Sisul­la ja sydä­mel­lä on sat­tu­va ja ker­too kir­jan mer­ki­tyk­ses­tä kylä­läi­sil­le ja kai­kil­le luki­joil­le, jot­ka löy­tä­vät kir­jan sivuil­ta palan itse­ään. Olet­te teh­neet arvo­kas­ta työ­tä tal­len­ta­mal­la tie­toa, joka muu­ten häviäi­si. Kylä­kir­ja vah­vis­taa iden­ti­teet­tiä ja tuo juu­ren­ne enem­män näkö­säl­le, sanoi Isohookana-Asunmaa.

Hän on entis­tä vakuut­tu­neem­pi sii­tä, että kou­lul­la ja kan­sa­kou­lun­opet­ta­jil­la oli enti­sai­kaan suu­ri mer­ki­tys kylien elä­mään. Hän mai­nit­si myös arkis­ten tapah­tu­mien ja juh­la­pe­rin­teen tal­len­ta­mi­sen tär­key­den, miten esi­mer­kik­si ennen van­haan vie­tet­tiin jou­lua, häi­tä tai hau­ta­jai­sia, tai miten mil­lä­kin kyläl­lä teh­tiin pärekattoa.

Tyt­ti Iso­hoo­ka­na-Asun­maa ihmet­te­li, mikä oli Hau­ki­pu­taan edis­tyk­sel­li­sim­män ja van­him­man Joki­ky­län salai­suus, jos­ta kum­pusi nyt myös kylä­kir­ja. Sen kiteyt­ti Ulpu Sep­pä­nen:

– Kyl­lä se on hyvä yhteis­hen­ki ja yhteenkuuluvuus.

– Olem­me kuin yhtä per­het­tä. Hyväs­sä yhteis­hen­ges­sä naa­pu­rei­ta ja kylä­läi­siä on aina autet­tu ja pidet­ty huol­ta toi­sis­tam­me, sanoi Pent­ti Niskanen.

– Vie­lä­kin kuu­lee, kuin­ka hyvin täl­lä alu­eel­la otet­tiin vas­taan ja koh­del­tiin sota-ajan evak­ko­ja, sanoi H.Tapio Hanhela.

Luon­to ja Kii­min­ki­jo­ki ovat aina olleet mer­ki­tyk­sel­li­siä kyläläisille.

Elä­män eri osa-aluei­ta käsit­te­le­väs­sä kylä­kir­jas­sa nos­te­taan esil­le myös merk­ki­hen­ki­löi­tä. Jaak­ko Jus­si­la (1870–1960) oli erään­lai­nen Mr. Hau­ki­pu­das, lis­ta­si H. Tapio Han­he­la. Hän oli Joki­ky­län kou­lun ensim­mäi­nen opet­ta­ja, saar­na­mies, pank­kii­ri, vai­kut­ta­ja ja päättäjä.

Han­he­lan mukaan kylä­kul­mil­la on myös sat­tu­nut ja tapah­tu­nut.. Löy­tyy ase­kät­ken­tää, asta­lol­la ja myr­kyl­lä murhaamista.

Nel­jän vuo­den hanke

Kylä­kir­jan “isä” on Erk­ki Tor­ve­la, joka virit­te­li kylä­kir­ja­han­ket­ta ensim­mäi­sen ker­ran jo 2012. Kel­lon kylä­kir­jan esi­merk­ki ja Oulu-opis­ton opin­to­pii­rin alka­mi­nen toi tuul­ta pur­jei­siin. Alkoi nel­jän vuo­den työ. Ensim­mäi­sen vuo­den vetu­ri­na oli Hel­ka Anna­la ja ura­kan vei lop­puun H.Tapio Han­he­la. Valo­ku­vaa­ja Kari Ven­ga­sa­ho hoi­ti mit­ta­van kuvapuolen.

– Tun­te­ja ei aut­ta­nut las­kea, mut­ta oli tosi mie­len­kiin­tois­ta tutus­tua kylä­läi­siin, sanoi Pudas­jär­vel­tä läh­töi­sin ole­va Ven­ga­sa­ho. Kuva­ma­te­ri­aa­lia jäi yli­kin run­saas­ti. Illan aika­na jäi kyte­mään idea valo­ku­va­näyt­te­lyn järjestämisestä.

Kylä­kir­jan kir­joit­ta­mi­nen oli työn­täy­tei­nen, mut­ta hie­no koke­mus teki­jöil­le. Asta Nis­kas­ta hie­man pelot­ti “tyh­jyys”, kun opin­to­pii­ri päättyy.

Kir­jan nimen erää­nä yönä kek­si­nyt Ossi Han­he­la on kii­tol­li­nen, että pys­tyi “vie­lä täl­lä iäl­lä” anta­maan osuu­den yhtei­seen hankkeeseen.

Kau­ko Jäm­säl­le oli tär­keä saa­da tal­len­net­tua Tent­tu­tien eli nykyi­sen Joke­lan­tien raken­nusai­kaa kir­jaan. Tien nimen palaut­ta­mi­nen Tent­tu­tiek­si on kylä­läis­ten nykyi­sel­lä agendalla.

Mar­ja Hut­tu­nen sanoi, että oli mie­lui­saa saa­da kir­joit­taa kodin aska­rei­siin liit­ty­viä ker­to­muk­sia, sil­lä ne ovat tut­tu­ja. Kou­lu­jen vai­heis­ta kir­joit­ta­neet Vie­no Myl­ly­lä ja San­na Rehu uskoi­vat, että koti­seu­tu­his­to­ria alkaa kiin­nos­taa iän myö­tä kaik­kia entis­tä enem­män. Kylä­kir­jan tie­to­ja voi­daan hyö­dyn­tää jat­kos­sa myös opetuksessa.

Yksi his­to­rian­kir­jan leh­ti kään­tyy tänä kevää­nä kun Joki­ky­län kou­lu lak­kaa ja oppi­laat siir­ty­vät Ase­ma­ky­län kou­lul­le ensi syksynä.

Mut­ta elä­mä jat­kuu, kuten kylä­kir­jan taka­kan­nes­sa todetaan:

Näil­lä kylil­lä on pär­jät­ty, ja pär­jä­tään vas­ta­kin, sisul­la ja sydä­mel­lä. Elä­mää ja edis­tys­tä vähä­vä­ki­sis­sä kylis­sä ovat ryy­dit­tä­neet käden­tai­dot sekä sie­lun ja mie­len rik­kau­det enem­män kuin kyl­pe­mi­set maal­li­ses­sa mam­mo­nas­sa. Uudel­la vuo­si­tu­han­nel­la kylien elin­voi­ma Oulun itäi­sim­mäs­sä kau­pun­gin­osa nume­ro 124 eli rei­lun tuhan­nen asuk­kaan Joki­ky­läs­sä (Onka­mon­ky­lä + Tai­pa­leen­ky­lä) on hil­jak­seen kasvanut. 

Sisul­la ja sydämellä

• Kylä­kir­ja Joki­ky­lä & Onka­mon­ky­lä & Taipaleenkylä.

• Kes­kit­tyy ajan­jak­soon 1920–1970.

• Toi­mit­ta­nut H. Tapio Hanhela.

• Tekijöitä/kirjoittajia 19, kir­joi­tuk­sia 200, valo­ku­via 310.

• Kir­ja syn­ty­nyt Oulu-opis­ton kylä­his­to­ria­pii­ris­sä 2015–2019.

• Kylä­kir­jan teki­jät: Hel­ka Anna­la, H. Tapio Han­he­la, Ossi Han­he­la, Mar­ja Hut­tu­nen, Anni Jäm­sä, Eero Jäm­sä, Jor­ma Jäm­sä, Kau­ko Jäm­sä, Sirk­ka Kur­ke­la, Anne­li Lot­vo­nen, Toi­vo Met­to­vaa­ra, Asta Nis­ka­nen, Pent­ti Nis­ka­nen, Pent­ti K.I. Nis­ka­nen, Pek­ka Rehu, Ulpu Sep­pä­nen, Erk­ki Tor­ve­la, Kari Ven­ga­sa­ho, Toi­ni Vänt­ti­lä + viraskynäilijät.

• Ennak­ko­ti­lauk­sis­ta syn­ty­nyt 6000 euron tuot­to lah­joi­te­taan OYS:n las­tenkli­ni­kan tukisäätiölle.

• Oma­kus­tan­ne. Myyn­ti Joki­ky­län Kyläyh­dis­tys, tie­dus­te­lut Erk­ki Tor­ve­la. (e.torvela@luukku.com).

Erk­ki Tor­ve­la ker­to­mas­sa kir­jan­teon vaiheista.

Juh­la­kah­vit kylä­kir­jan kun­niak­si oli­vat kat­ta­neet Anne­li Lot­vo­nen (vas.), Anni Jäm­sä ja Sirk­ka Kurkela.