Huo­ve­li­nin Myl­ly ja Saha Hau­ki­pu­taal­la Kii­min­ki­joen var­rel­la

Huovelinin myllyn ja sahan vaiheista kertoivat, edessä vasemmalta Iiris Penttilä ja Kyllikki Huovelin. Takana vasemmalta Juha Ojala, Pirjo Lantto, Heikki Jussila ja Esko Huovelin. Vieressä raamisaha vuodelta 1908. Sen on valmistanut I.O.Holmers M.V.A.B Ruotsin Nynäshamnissa. Kuva: Kari Holma.

Vuo­den 1787 kar­tas­sa nykyi­sen Tör­mä­län saa­ren ete­lä­puo­lel­la Hau­ki­pu­taal­la Kii­min­ki­joen kapean joki­haa­ran var­rel­la näkyy olleen myl­ly, nimel­tään Antin myl­ly. Joki­haa­raa ei ole enää ole­mas­sa. Sen pai­kal­la on tie. Toi­sen haa­ran, ns. Myl­ly­haa­ran puo­lel­la, Pie­tin­saa­res­sa­kin tie­de­tään olleen myl­lyn, joka on ollut käy­tös­sä 1880-luvul­le saakka.Törmälän saa­rel­la sijait­se­va Jus­si­lan myl­ly, nykyi­nen Huo­ve­li­nin Myl­ly ja Saha, on raken­net­tu vuon­na 1908. Raken­ta­mi­seen liit­tyy kuver­nöö­rin lupa, jos­ta sel­vi­ää, että toi­mi­tus­kir­ja on teh­ty Hau­ki­pu­taal­la 29.6.1908 kat­sel­muk­ses­sa, jon­ka pii­ri-insi­nöö­ri Kon­rad Nord­vall oli mää­rän­nyt insi­nöö­ri R.Tennbergin suo­rit­ta­maan.

Kat­sel­muk­ses­sa luvan haki­jat talol­li­set Mat­ti Alek­san­der, Aate ja Kris­tian Jus­si­la uudis­ti­vat hake­muk­sen yllä­pi­tää val­miik­si raken­net­tua myl­ly­lai­tos­ta ja saa­da oikeu­den vas­tai­suu­des­sa laa­jen­taa vesi­lai­tos­ta raken­ta­mal­la koti­tar­ve­sa­han. Mat­ti Jus­si­lan kuo­lin­pe­sää edus­ti hänen vai­mon­sa Lii­sa Jus­si­la.

$>Eri­koi­suu­te­na kat­sel­muk­ses­sa voi mai­ni­ta, että Tör­mä­län ja Pie­ti-Jus­si­lan tilal­le vaa­dit­tiin jyvien jau­hat­ta­mi­nen kor­vauk­set­ta. Tör­mä­län osal­ta tämä perus­tui sii­hen, että myl­lyn ala­ka­na­va oli raken­net­tu Tör­mä­län tilan kaut­ta ja Jus­si­lan tilan osal­ta sii­hen, että Pie­tin­saa­res­sa on ollut myl­ly, jota tosin ei ollut käy­tet­ty 25 vuo­teen. Mat­ti Jus­si­la luo­vut­ti jau­ha­tus­ta vas­taan oikeu­den vesi­voi­maan ja ran­ta­oi­keu­den padon raken­ta­mi­seen.

Oulun lää­nin kuver­nöö­ri Gui­do Gado­lin (viras­sa 1905 — 1911) myön­si Ris­to, Aate ja Lii­sa Jus­si­lal­le luvan perus­taa kol­mel­la kivi­pa­ril­la käy­vän tur­bii­ni­voi­mai­sen myl­ly­lai­tok­sen nou­dat­taen toi­mi­tusin­si­nöö­ri Tenn­ber­gin kat­sel­mus­kir­jas­sa ole­via mää­räyk­siä. Pää­tös jul­kis­tet­tiin Hau­ki­pu­taan kir­kos­sa 20.2. 1910 kirk­ko­her­ra V.A. Wirk­ku­lan toi­mes­ta. Osal­li­sil­le se annet­tiin tie­dok­si 6.10. 1910. Näin nykyi­sen, tosin jo vuon­na 1977 toi­min­tan­sa lopet­ta­neen Huo­ve­li­nin Myl­lyn ja Sahan toi­min­ta sai alkun­sa. Myl­lyä kut­sut­tiin alkuai­koi­na Jus­si­lan myl­lyk­si, sit­tem­min myös Hau­ki­pu­taan Myl­lyk­si ja Sahak­si.

Pien­sa­ho­jen ja myl­ly­jen aikaa

Ennen kuin men­nään tar­kem­min muis­te­le­maan Huo­ve­li­nin Myl­lyn ja Sahan vai­hei­ta, niin ker­ra­taan hie­man alan kehi­tys­kul­kua. Ennen ratas­myl­ly­jen yleis­ty­mis­tä Suo­mes­sa 1700- luvul­la, jau­het­tiin vil­ja käsi­ki­vil­lä.

Vesi­myl­lyn alkeel­li­sin muo­to on ollut jal­ka- eli här­kin­myl­ly, jos­sa kivi on kiin­ni­tet­ty pys­tyyn sii­pi­tuk­kiin ilman min­kään­lai­sia välyk­siä. Ratas­myl­lys­sä kivi on vaa­ka­suo­ras­sa asen­nos­sa ja lii­ke siir­tyy kiveen ham­mas­rat­taan väli­tyk­sel­lä. Tuu­li­myl­lyt toi­mi­vat ratas­myl­lyn peri­aat­teel­la. Myl­lyi­hin saa­tiin 1800-luvul­la usei­ta paran­nuk­sia, jot­ka tehos­ti­vat toi­min­taa.

Pie­niä koti­tar­ve­myl­ly­jä raken­net­tiin pik­ku puroi­hin ja jokiin run­saas­ti. Myl­ly­jen yhtey­teen raken­net­tiin usein pien­sa­ha. Myl­ly saa­tet­tiin muut­taa myös sahak­si. Yksi­tyis­ten ja osuus­kun­nal­lis­ten pien­sa­ho­jen paras­ta aikaa oli­vat 1910- ja 1920- luvut.

Ensim­mäi­siä pien­sa­ho­ja Hau­ki­pu­taal­la perus­tet­tiin mm. Kii­min­ki­joen Yli­kos­keen vuon­na 1910 ja Kel­lon Kali­me­no­jan Myl­ly­kos­keen vuon­na 1912. Joki­ky­läs­sä ollee­seen Ant­ti ja Jaak­ko Haa­pa­lah­den sahaan saa­tiin kehä vuon­na 1908 lopet­ta­nees­ta Mau­nun sahas­ta.

Saha­lai­tok­set oli­vat säh­kön suh­teen oma­va­rai­sia ja lai­tos­ten lähei­syy­des­sä ole­vat tilat­kin saat­toi­vat saa­da niis­tä säh­köä. Haa­pa­lah­den sahas­ta sai vuon­na 1918 perus­tet­tu Hau­ki­pu­taan Säh­kö­osuus­kun­ta­kin säh­kön­sä sahal­le lai­te­tun tasa­vir­ta­ge­ne­raat­to­rin kaut­ta. Voi­ma saa­tiin sii­pi­rat­taan val­ta-akse­lis­ta rem­min avul­la. Vir­taa toi­mi­tet­tiin kel­lo vii­si aamus­ta iltaan kel­lo kym­me­neen saak­ka.

Myös kes­ki­ko­koi­siin sahoi­hin kuu­lu­val­la Huo­ve­li­nin Myl­lyl­lä ja Sahal­la oli säh­kön saan­ti pit­kään oma­va­rais­ta ja säh­köä toi­mi­tet­tiin lähi­ta­loil­le­kin.

Sahan toi­min­taa muis­te­le­mas­sa

Sahan toi­min­taa muis­te­le­maan sahan enti­sen kui­vaa­mon pai­kal­la ole­vaan Iiris Pent­ti­län loma-asun­to-osaan kokoon­tui poruk­ka, johon kuu­lui­vat Iiris Pent­ti­län ohel­la Kyl­lik­ki Huo­ve­lin, Esko Huo­ve­lin, Pir­jo Lant­to, Heik­ki Jus­si­la ja Juha Oja­la.

Iiris Pent­ti­lä, Esko Huo­ve­li­nin tytär, on per­hei­neen teh­nyt suu­ru­ra­kan puh­dis­taes­saan myl­lyn ja sahan sii­hen mal­liin, että siel­lä ole­vat lait­teet ovat hyvin esil­lä. Hän on myös kir­jan­nut teke­mi­ään haas­tat­te­lu­ja ja tutus­tu­nut mm. alus­sa mai­nit­tuun kuver­nöö­rin pää­tök­seen ja kat­sel­mus­kir­jaan.

Iiris viet­ti kaik­ki kesät Pie­tin­saa­ren mökil­lä. Hän oli nuo­rem­pa­na muka­na teke­mäs­sä kala­laa­ti­koi­ta sahan puo­lel­la. Loma-asun­non raken­ta­mi­nen alkoi myl­lyn katon ja kan­ta­vien raken­tei­den kor­jaa­mi­sel­la 2009. Vuon­na 2010 kor­jat­tiin kana­va, kos­ka muu­ten tul­va oli­si vie­nyt sen men­nes­sään. 2013 aloi­tet­tiin uuden osan raken­ta­mi­nen ja se val­mis­tui vuon­na 2014.

Vii­mei­se­nä kor­jat­tiin sahan kat­to, ker­too Iiris. Hänen mie­les­tään myl­ly ja saha alkaa olla sii­nä kun­nos­sa, että sitä voi­si esi­tel­lä myös muil­le­kin pie­ni­muo­toi­ses­ti. Myös Iirik­sen serk­ku Pir­jo sisa­ruk­si­neen, hei­tä oli vii­si, on ollut teke­mäs­sä kala­laa­ti­koi­ta nuo­rem­pa­na. Pal­las-laa­ti­kos­ta hän muis­taa saa­neen­sa 10 pen­niä palk­kio­na. Sen ver­ran jäi sääs­tö­jä, että jou­lu­na lap­set saat­toi­vat ostaa jou­lu­lah­jat van­hem­mil­le.

– Pal­las-laa­ti­koi­den suh­teen Veik­ko-ukki oli hyvin tark­ka­na: niis­tä ei saa­nut pis­tää yhtään nau­laa esiin. Hätä­län pojat Riku ja Ris­to kävi­vät usein hake­mas­sa pal­las­laa­ti­koi­ta. Jäkä­lä­laa­ti­koi­den teko oli poi­kien hom­mia. Nii­tä meni pait­si Hau­ki­pu­taal­le niin myös Hai­luo­toon. Veik­ko-ukki oli sii­nä mie­les­sä ennak­ko­luu­lo­ton, että hän palk­ka­si sekä tyt­tö­jä että poi­kia.

– Muis­tan hyvin Kur­ke­lan Jus­sin, muka­van kehi­tys­vam­mai­sen mie­hen, joka oli vähän joka pai­kan höy­lä­nä aina­kin vii­den­tois­ta vuo­den ajan. Aili-mum­mi lait­toi sii­ka­voi­lei­vät ja kah­vit Airam-ter­mos­pul­loon ja me tyt­tä­ret veim­me sit­ten ne ukil­le myl­lyyn. Sii­ka­voi­lei­vät oli­vat­kin ukin eri­tyis­herk­kua.

50-luku oli aktii­vi­sin­ta aikaa

Esko Huo­ve­lin (s. 1932) oli jo aikai­sem­min museo­vi­ras­tol­le muis­tel­lut, kuin­ka hänen isän­sä Veik­ko Huo­ve­lin oli osta­nut yhdes­sä Veik­ko Tukiai­sen kans­sa Jus­si­lan vel­jek­sil­le kuu­lu­van vesi­myl­lyn ja sahan vuon­na 1946. Sopi­muk­seen kuu­lui edel­leen, että Pie­ti-Jus­si­lan ja Tör­mä­län tiloil­le jau­het­tiin eläin­ten vil­ja ilmai­sek­si.

Ensim­mäi­sek­si asun­nok­seen he oli­vat osta­neet sak­sa­lai­sil­ta soti­lail­ta jää­nei­tä vane­ri­telt­to­ja, jois­ta he koko­si­vat itsel­leen pyö­reän “tel­tan”, jon­ka kes­kel­lä oli hel­la. Heti alkuun­sa he kun­nos­ti­vat sahao­san, joka toden­nä­köi­ses­ti oli raken­net­tu jo 1920-luvul­la. Myl­lyn van­hin­ta osaa oli 1908 raken­net­tu hir­si­run­koi­nen myl­ly ja tur­bii­nio­sa, jois­sa oli kak­si tur­bii­nia ja makaa­vat ham­mas­rat­taat.

Sahan ete­lä­pää­tyyn teh­tiin kuor­ma-auto­tal­li 1950- luvun alus­sa. Vuon­na 1952 han­kit­tiin Ford Tha­mes kuor­ma-auto, vuon­na 1955 itä­val­ta­lai­nen Steyr, joka vaih­det­tiin myö­hem­min venä­läi­seen Gaziin.

Van­haa myl­ly­osaa laa­jen­net­tiin ja koro­tet­tiin vuon­na 1952. Täl­löin myös myl­lyn koneis­tot uusit­tiin. Put­kis­tot raken­net­tiin pai­kan pääl­lä. Sää­ti­men avul­la voi­tiin kah­del­la kivi­pa­ril­la jau­haa vii­den­lai­sia jau­ho­ja. Jau­hot nousi­vat kivel­tä pneu­ma­tiik­ka­ko­neen avul­la ylös, jol­loin ne jääh­tyi­vät.

Lait­teis­toon kuu­lui myös kuo­ri­ma­ko­ne ja ries­ka­jau­ho­seu­la. Kui­vaa­mon, joka oli raken­net­tu 1960-luvul­la, pääl­lä oli laa­tik­ko­vers­tas ja raa­min teroi­tus­ko­ne. Laa­tik­ko­ja teh­tiin 1960–70 — luvuil­la. 1970-luvun tait­tees­sa teh­tiin vie­lä sahan laa­jen­nus.

Säh­kön suh­teen saha oli pit­kään oma­va­rai­nen. Säh­köä riit­ti myös lähi­ra­ken­nus­ten tar­pei­siin. Tosin säh­kön laa­dus­sa saat­toi olla vaih­te­le­vuut­ta. Tämän jäl­keen saha toi­mi osto­säh­köl­lä.

Säh­kö­ge­ne­raat­to­rei­ta oli kak­si, jois­ta toi­nen kas­tui vuo­den 1977 isos­sa tul­vas­sa. Sahan toi­min­ta lop­pui vuon­na 1977, kun Veik­ko Huo­ve­lin kuo­li. Esko jau­hoi tämän jäl­keen pie­ni­muo­toi­ses­ti jau­hot muu­ta­man ker­ran, jon­ka jäl­keen raken­nus jäi autiok­si.

– Olin 14- vuo­tias, kun per­heem­me, Isä-Veik­ko, äiti Aili (os. Tukiai­nen) ja sisar Irja, muut­ti Hau­ki­pu­taal­le. Olin muka­na vuo­teen 1959, jol­loin menin auto­kou­lun­opet­ta­ja­kou­luun. 50-luku oli myl­lyn aktii­vi­sin­ta aikaa. Ajoin monet kuor­mat jyviä myl­lyyn ja jau­ho­ja takai­sin lähin­nä lähi­seu­duil­le ja naa­pu­ri­kun­tiin. Monet tuk­ki- ja lau­ta­kuor­mat­kin ehdin ajaa. Myl­ly­kam­ma­ris­sa tuli val­vot­tua mon­ta moni­tuis­ta yötä.

Eskon vai­mo, Kyl­lik­ki, joka on Hei­kin täti Pie­ti-Jus­si­las­ta, tuli taloon vuon­na 1959, joten tänä vuon­na tulee 60 vuot­ta täy­teen yhdes­sä­oloa. Hän toi­mi käsi­työ­opet­ta­ja­na Oulus­sa eikä osal­lis­tu­nut päi­vit­täi­seen rutii­niin. Pie­tin­saa­reen he raken­si­vat Eskon kans­sa kesä­mö­kin vuon­na 1961. Sii­hen aikaan saa­reen kul­jet­tiin patoa myö­ten. Kon­do­li­his­sin joen ylit­se he raken­si­vat 1970–80- luvun tait­tees­sa.

Eri­tyi­ses­ti mie­leen on jää­nyt tuli­pa­lo vuon­na 1967. Hän oli herän­nyt puo­li­vuo­ti­aan Mir­ja-tytön kiti­nään, kun hän huo­ma­si myl­ly­kam­ma­rin räys­tään alta tuprua­van savun. Onnek­si he sai­vat palo­kun­nan ajois­sa pai­kal­le. Mut­ta lähel­lä oli, ettei koko myl­ly pala­nut.

Nuf­fiel­dil­la jyviä ja jau­ho­ja

Heik­ki Jus­si­la­kin on ollut mai­se­mis­sa jo kym­men­ke­säi­ses­tä. 14–15 ikäi­se­nä hän muis­taa tie­nan­neen­sa laa­ti­koi­den nau­lauk­sel­la kel­lo­ra­hat. Van­hem­pa­na hän kus­ka­si Nuf­field-trak­to­ril­laan kau­ran ja ohran jyviä myl­lyl­le ja jau­ho­ja sit­ten takai­sin aina toi­min­nan lopet­ta­mi­seen saak­ka.

Myös kui­vaa­moon hän toi vil­jaa. Hän muis­taa, kuin­ka kui­vaa­mo puret­tiin vuon­na 2013. Heik­ki tun­tee hyvin myl­lyn ja sahan toi­min­nan ja niin­pä hän oli myös omal­ta osal­taan opas­ta­mas­sa lopuk­si teke­mäl­läm­me saha­kier­rok­sel­la.

Tutus­tuim­me sahan puo­lel­la hyvin säi­ly­nee­seen raa­mi­sa­haan, kant­ti­sirk­ke­liin ja eri­lai­siin kant­taus­ko­nei­siin. Myl­lyn puo­lel­la koko lait­teis­to on myös hyvin säi­ly­nyt. Alim­mai­ses­ta ker­rok­ses­ta löy­tyy lisäk­si mm. päre­höy­lä.

Juha Oja­la on puo­les­taan tut­ki­nut Jus­si­lan his­to­ri­aa. Hän oli myös pereh­ty­nyt alus­sa mai­nit­tuun kart­taan. 1990- luvun alus­sa hän peit­te­li Eskon kans­sa myl­lyn ja sahan ikku­nat ja ovet, sil­lä ”van­daa­lit ” oli­vat sot­ke­neet paik­ko­ja ja vie­neet irtain­ta omai­suut­ta. Hänen­kin mie­les­tään on hie­noa, että nyt raken­nus­ta on kun­nos­tet­tu sii­hen mal­liin, että sitä voi­si muil­le­kin esi­tel­lä.

Huo­ve­li­nin myl­ly ja saha nyky­ään. Kuva on otet­tu Pie­tin­saa­res­ta.

Myl­ly ja saha 1970- luvul­la. Kuvas­sa näkyy 1950-luvul­la raken­ne­tut pato­ra­ken­nel­mat, jot­ka puret­tiin 80- luvul­la jokea ennal­lis­tet­taes­sa. Kuva Esko ja Kyl­lik­ki Huo­ve­li­nin arkis­tos­ta).

Sär­mäys­sa­hal­la sahat­tiin lyhyem­pien lau­to­jen kan­tit pois.

Lyy­vil­lä ajet­tiin tukis­ta jää­neet sär­mät ohuik­si lau­doik­si, joi­ta käy­tet­tiin laa­ti­koi­den tekoon.

Män­ty­tu­kin ensi vai­heen sahaus raa­mi­sa­hal­la. Kel­kan ratis­sa Veik­ko Huo­ve­lin. Kuka­han toi­mi apu­poi­ka­na? Kuva on ilmei­ses­ti 70-luvul­ta.

Kari Hol­man akva­rel­li Huo­ve­li­nin Myl­lys­tä ja Sahas­ta v. 2000. Ori­gi­naa­lin omis­taa Esko ja Kyl­lik­ki Huo­ve­lin.