Hau­rai­ta tai­vai­ta ja kos­ke­tuk­sia luontoon

Luonto inspiroi Pia Leppänen-Kerästä. Kuva: Erkki Kumpula.

Pia Lep­pä­nen-Kerä­sen akva­rel­li­tai­teen näyt­te­lys­sä Teat­te­ri­kuo­pal­la tai­vas ja luon­to ovat vah­vas­ti läsnä.

– Näyt­te­lyn nimi Hau­rai­ta tai­vai­ta syn­tyi miet­ties­sä­ni nii­tä tilan­tei­ta ja het­kiä, jois­sa on maa­lauk­sie­ni alku. Tai­vas on ala­ti muut­tu­va ele­ment­ti, joka kieh­too val­ta­vas­ti: liik­ku­vat pil­vet, sade, ukko­nen, täy­si har­maus, hori­sont­tiin aukea­va valo, saras­tus, aurin­gon las­ku ja nousu, hän kuvailee.

– Laa­jan tai­vaan alla tun­tee itsen­sä pie­nen pie­nek­si, jopa hau­raak­si, kui­ten­kin osak­si suu­rem­paa koko­nai­suut­ta, elämää.

Pia tekee täl­lä het­kel­lä pää­asias­sa akva­rel­li­maa­lauk­sia. Hän sai sii­hen kipi­nän kuva­tai­teen sivuai­neo­pin­nois­sa Oulun yli­opis­tos­sa. Ehkä mer­kit­tä­vin muu­tos omaan ilmai­suun tapah­tui nor­ja­lai­sen Mor­ten Gjul:n akva­rel­li­kurs­sin jäl­keen ja vii­me kesän akva­rel­li­tai­teen fes­ti­vaa­lien mes­ta­ri­työ­pa­jois­ta saa­tu­jen oppien kautta.

– Olen oppi­nut, että akva­rel­lia voi maa­la­ta niin monel­la tapaa, se on todel­la ilmai­sul­li­nen ja mie­len­kiin­toi­nen maa­laa­mi­sen muo­to. Olen maa­lan­nut pää­asias­sa luon­toai­hei­ta. Eri­tyi­ses­ti minua kiin­nos­ta­vat tai­vas, värit ja pil­vet. Värit kieh­to­vat muu­ten­kin, sil­lä ope­tan pien­ten las­ten väri­kyl­py­jä. Värien lopu­ton leik­ki pape­ril­la kieh­too sel­väs­ti pie­niä lap­sia­kin. Ehkä olen itse­kin kuin lap­si flow-tilas­sa, kun saan maa­la­ta ja käyt­tää värejä.

Värien kans­sa työs­ken­te­ly ins­pi­roi Piaa myös “Met­säs­tä mekok­si”, lin­nan­juh­lien puku­pro­jek­tis­sa 2018. Hän suun­nit­te­li, vär­jä­si ja pai­noi puku­kan­kaan kan­san­edus­ta­ja Mari­san­na Jar­van juh­la­pu­kuun. Puvun ompe­li hau­ki­pu­taa­lai­nen Mai­ja Kum­pu­la Mai­jan Putiikissa.

A moment of silence.

Teat­te­ri­kuo­pal­la ole­vas­sa näyt­te­lys­sä on esil­lä 11 teos­ta, muka­na on myös valo­ku­via. Näyt­te­ly on Pial­le toi­nen oma akva­rel­li­tai­teen näyt­te­ly. Vii­me vuon­na hän sai Het­ken hil­jai­suus ‑teok­sen kan­sain­vä­li­seen akva­rel­li­tai­teen IWS, inter­na­tio­nal waterco­lor society:n näyt­te­lyyn. Se pidet­tiin Hel­sin­gis­sä Kaa­pe­li­teh­taal­la. Näyt­te­lyn työt valit­si kan­sain­vä­li­nen jury. Kysei­nen työ on esil­lä myös Teatterikuopalla.

Aiem­min Pia on maa­lan­nut töi­den ohes­sa ehti­mi­sen mukaan, mut­ta nyt olles­saan opin­to­va­paal­la Oulu-opis­ton tai­de- ja tai­toai­nei­den opet­ta­jan työs­tä sii­hen on enem­män aikaa. Tämän vuo­den alus­ta hänel­lä on ollut oma työ­huo­ne vii­den muun nais­tai­tei­li­jan kans­sa OSAO:n kou­lun van­hois­sa tilois­sa Piki­saa­res­sa. Tilo­jen vuo­kraa­mi­ses­ta vas­taa Kult­tuu­ri kiih­dyt­tä­mö TILA.

– Toi­vom­me todel­la, että Oulun kau­pun­ki ymmär­tää Piki­saa­ren kou­lun van­ho­jen tilo­jen ja Van­han vil­la­teh­taan mil­jöön arvon kult­tuu­ria ja tai­det­ta edis­tä­vä­nä paik­ka­na ja yhtei­sö­nä. Sitä pitäi­si kehit­tää yhteis­työs­sä kul­tuu­rin­te­ki­jöi­den kans­sa, Oulun kult­tuu­ri­pää­kau­pun­ki 2026 han­ket­ta­kin ajatellen.

Luon­to ja hil­jai­suus ovat Pian sydän­tä lähel­lä, mut­ta hän pitää myös ihmis­ten kans­sa työs­ken­te­lyis­tä ja keskusteluista.

Hän kokee, että vihe­ra­lu­eet ovat mer­kit­tä­viä kau­pun­ki­lais­ten hyvin­voin­nin kannalta.

– Olen todel­la huo­lis­sa­ni muun muas­sa Hie­ta­saa­ren luon­non puo­les­ta. Siel­lä voi pääs­tä iha­naan rau­haan met­sän kes­kel­lä, meren äärel­lä ja kuun­nel­la lin­tu­la­jien upe­aa laulua.

Luon­nos­sa liik­kues­saan voi ais­tia luon­non moni­muo­toi­suu­den ja vuo­de­nai­ko­jen vaihtelun.

– Kul­jen lähes päi­vit­täin meren ja suis­ton ran­noil­la, pol­ku­ja ja sil­to­ja pit­kin. Aja­tuk­se­ni lepää kau­kai­ses­sa hori­son­tis­sa, aavas­sa aukeas­sa, tai­vaan väreis­sä, pil­vien muo­dos­tel­mis­sa, veden hei­jas­tuk­sis­sa. Hen­gi­tän, askel­lan, kos­ke­tan käpyä, sili­tän sil­lan kai­det­ta, annan tuu­len ja pak­ka­sen tul­la kas­voil­le. Jos kai­paan enem­män hil­jai­suut­ta, menen sil­loin pie­nil­le poluil­le. Aina löy­tyy jotain uut­ta, pien­tä tai suur­ta, katseltavaa.

– Teen muis­tiin­pa­no­ja kat­seel­la­ni ja kän­ny­kän kame­ral­la. Otan kuvia usein eri­lai­sin filt­te­rein, jot­ta saan väreis­tä sel­lai­set, kuin minä ne koen. Usein nämä otok­set toi­mi­vat maa­lauk­sien ins­pi­raa­tio­na ja syn­nyt­tä­ji­nä, kuvai­lee Pia.

Ope­tus on hänel­le rakas työ, mut­ta 13 vuo­den jäl­keen oli sopi­va tauon paik­ka. Opin­to­va­paal­la olles­saan maa­laa­mi­sen ohel­la Pia opis­ke­lee Voi­ma­va­ra­kes­kei­sek­si mind­ful­ness ‑ohjaa­jak­si. Min­ful­ness on tuo­nut hänen elä­mään­sä kai­vat­tua rauhoittumista.

Pia Lep­pä­nen-Kerä­nen

• Syn­ty­nyt 1976 Hel­sin­gis­sä, asuu Oulus­sa, avio­mies ja yksi lapsi.

• Yli­op­pi­laak­si Pate­nie­men lukiosta

• TaM, KM ja teks­tii­liar­te­no­mi. Oulu-opis­ton tai­de- ja tai­toai­nei­den opet­ta­ja, Opiskelee

• Voi­ma­va­ra­kes­kei­sek­si mind­ful­ness ‑ohjaa­jak­si.

• Har­ras­tuk­set: Akva­rel­lien maa­laa­mi­nen, kal­li­gra­fia, kir­jan­si­don­ta, joo­ga ja meditaatio.

• Hau­rai­ta tai­vai­ta ja mui­ta ‑tai­de­näyt­te­ly Hau­ki­pu­taan Teat­te­ri­kuo­pal­la 12.3. saak­ka. Esil­lä akva­rel­le­ja ja valokuvia.

Pia Lep­pä­nen-Kerä­sen (taka­na vas.) tai­de­näyt­te­lyn ava­jais­tun­nel­mia Teatterikuopalla.

Meren­ran­ta­nä­ky­miä.

Valoa ja varjoja.