Draa­ma­ko­me­di­aa 60-luvun Martinniemestä

Koro­na­ti­lan­ne lait­toi Hau­ki­pu­taan Työ­väen Näyt­tä­mön­kin har­joi­tuk­set tauol­le ja siir­si hei­nä­kuul­le suun­ni­tel­lun ensi-illan tuon­nem­mak­si. Kun ajat para­ne­vat, tääl­tä tul­laan, lupaa­vat HTN:n Kai­ja Iso­jäm­sä ja Juha Pör­hö­lä.

Uusi musiik­ki­näy­tel­mä on nimel­tään Sata­man sat(t)umaa ja sen tapah­tu­mat sijoit­tu­vat 1960-luvun Mar­tin­nie­meen ja sata­maan. Uut­ta musiik­ki­näy­tel­mää ehdit­tiin har­joi­tel­la neli­sen kuu­kaut­ta ennen kokoon­tu­mis­ra­joi­tus­ten alkamista. 

Nyt hil­jai­se­lon aika­na ryh­män joh­to­kak­sik­ko, puheen­joh­ta­ja Kai­ja Iso­jäm­sä ja ohjaaja/käsikirjoittaja Juha Pör­hö­lä, ovat olleet päi­vit­täin teke­mäs­sä lavas­tei­ta tule­vaan näy­tel­mään ryh­män har­joi­tus­pai­kas­sa enti­sen kau­pan kel­la­ris­sa Hau­ki­pu­taan kes­kus­tas­sa. Juha on ollut ark­ki­teh­ti­nä ja Kai­ja maalaa.

– Jos tilan­ne oli­si ollut nor­maa­li, tämän lavas­teen tekoon ei oli­si ehkä ollut näin pal­jon aikaa paneu­tua, he arvelevat.

Rul­lien pääl­lä ole­vas­sa lii­ku­tel­ta­vas­sa 2,3 x 3,6 ‑met­ri­ses­sä lavas­tees­sa on kol­me mer­ki­tyk­sel­lis­tä koh­det­ta Mar­tin­nie­mes­tä: teh­taan piip­pu, Ren­kaan talo ja Ten­hon talo. Kaik­ki ne on puret­tu ja ovat muis­tois­sa vain.

– Piir­rok­set ovat syn­ty­neet van­ho­jen valo­ku­vien perus­teel­la. Kun saim­me Pent­ti Utriai­sel­ta äsket­täin hyvän van­han kuvan Ren­kaan talos­ta, meni sen piir­tä­mi­nen ja maa­laa­mi­nen uusik­si, ker­too Kai­ja Isojämsä.

Hän itse muis­taa Ten­hon talon lap­suu­des­taan, se oli iso ja näyt­tä­vä raken­nus Ten­hon­mut­kas­sa. Talos­sa oli asun­to­ja ja kauppoja. 

– Itse olin nuo­re­na töis­sä Repo­lan kont­tuu­ris­sa, muis­te­lee Isojämsä.

Juha Pör­hö­lä kokee Hau­ki­pu­taan hen­ki­sek­si kodik­seen, sil­lä hän viet­ti itse kaik­ki lap­suu­ten­sa ja nuo­ruu­ten­sa kesät äitin­sä syn­nyin­juu­ril­la. Hau­ki­pu­taal­le hän muut­ti jää­ty­ään eläk­keel­le. Mar­tin­nie­meä vas­taa­vaa teh­da­syh­dys­kun­nan arkea hän koki lap­suu­ten­sa kou­lu­kau­pun­gis­sa Varkaudessa. 

Hau­ki­pu­taan Työ­väen Näyt­tä­mö syn­tyi unel­mas­ta teh­dä uut­ta har­ras­ta­ja­musiik­ki­teat­te­ria nyky­ai­kai­seen tyy­liin oman orkes­te­rin kans­sa. Kol­mes­ta musiik­ki­näy­tel­mäs­tä ensim­mäi­nen Mar­tin­nie­men Mari­lyn oli var­si­nai­nen menes­tys. Juhan­nus­tans­sia esi­tet­tiin myös Iis­sä hyväl­lä menestyksellä.

Sata­man sat(t)umaa ker­too Mar­tin­nie­men sata­ma­työ­läi­sis­tä ja ennen kaik­kea las­taa­ja­nai­sis­ta. Nai­set teki­vät mer­kit­tä­vän työ­pa­nok­sen ras­kais­sa töis­sä. Mar­tin­nie­mi oli vil­kas sata­ma­ky­lä, johon lai­va­lii­ken­ne toi kan­sain­vä­li­syyt­tä ja säpinää.

Uuteen näy­tel­mään Kai­ja Iso­jäm­sä on sävel­tä­nyt nel­jä lau­lua las­taa­ja­nais­ten sotien jäl­keen kir­joit­ta­mis­ta runois­ta, jot­ka oli­vat löy­ty­neet arkis­to­jen kät­köis­tä ja ne ne saa­tiin näy­tel­mää var­ten käyt­töön Pir­jo Sohlolta.

– Kyl­lä täs­tä palas­ta Hau­ki­pu­taan ja Mar­tin­nie­men his­to­ri­aa tulee niin nos­tal­gi­nen olo. Toi­von mukaan myös kat­so­jat koke­vat sit­ten samaa, sanoo Kai­ja Iso­jäm­sä maa­li­pens­se­lin var­res­ta vii­meis­tel­les­sään Ten­hon talon ikkunaruutuja.

Jos ennen elet­tiin kovia aiko­ja, elä­mään mah­tui kui­ten­kin rak­kaut­ta, huu­mo­ria, lau­lua ja tans­sia. Näi­tä kaik­kia ele­ment­te­jä ja sukel­lus­ta pai­kal­lis­his­to­ri­aan sisäl­tyy myös työ­väen­näyt­tä­mön uusim­paan teokseen.

– 1950–60-lukujen tait­tees­sa ryn­ni myös rock´n roll kita­rabän­dei­neen, Beat­les bii­sei­neen ja lat­ta­rit. Kaik­ki­aan esi­tyk­seen sisäl­tyy 17 lau­lua, jois­ta kuusi on cove­ria, pal­jas­taa Pör­hö­lä, joka tun­ne­taan pait­si käsi­kir­joit­ta­ja­na myös säveltäjänä.

Muka­na musii­kil­li­ses­sa draa­ma­ko­me­dias­sa on pari­kym­men­tä lau­la­vaa har­ras­ta­ja­näyt­te­li­jää ja ‑muusik­koa, jois­ta kak­si on nuo­ria. Orkes­te­ri on 5‑henkinen.

Esi­tyk­seen on kerät­ty rekvi­siit­taa, johon kuu­luu muun muas­sa Simos­ta hom­mat­tu van­ha kas­sa­ko­ne. Näy­tel­mäs­sä vilah­taa Mar­tin­nie­men Lehes­suon kaup­pa, jon­ka his­to­rias­ta on ker­to­nut Kaa­ri­na Tilan­to. Näy­tel­mää var­ten on haas­ta­tel­tu ihmi­siä ja kuul­tu tari­noi­ta, jois­ta osa on tosi­poh­jai­sia. Lavas­tee­na näy­tel­mäs­sä on myös siir­rel­tä­vä proomukulissi.

Ensi-illan Sata­man Sat(t)umalla piti olla hei­nä­kuus­sa ja aree­nak­si oli var­mis­tu­mas­sa oulu­lai­nen iso esiin­ty­mis­paik­ka ja puit­teik­si uusi har­ras­ta­ja­teat­te­ri­fes­ti­vaa­li. Mil­loin ja mis­sä tule­va ensi-ilta ja muut esi­tyk­set ovat, on vie­lä ratkaisematta. 

Kai­ja Iso­jäm­sä ja Juha Pör­hö­lä usko­vat, että näy­tök­set siir­ty­vät lop­pu­ke­säl­le tai syk­sym­mäl­le, sil­lä ryh­män pitää saa­da har­joi­tel­la aina­kin pari kuu­kaut­ta. Ennak­koon on kar­toi­tet­tu muun muas­sa Hau­ki­pu­taan ja lähia­lu­een seu­ro­jen­ta­lo­ja ja mui­ta mah­dol­li­sia paik­ko­ja. Teat­te­ri­kuop­pa on pois las­kuis­ta, sil­lä sen vuo­kraa­mi­seen ei ole varoja.

Hau­ki­pu­taan Työ­väen Näyt­tö­mö pai­nis­ke­lee nyt monen muun kokoon­pa­non tavoin har­joi­tus­ti­lan vuo­kran­mak­sun kans­sa, kun ei ole tie­toa, mil­loin mah­dol­li­sia lip­pu­tu­lo­ja saa­daan. HTN sai täl­le vuo­del­le kau­pun­gil­ta pie­nen toi­min­ta-avus­tuk­sen, jol­la mak­set­tiin kol­men kuu­kau­den har­joi­tus­ti­la­vuo­kra. Tule­vas­ta ei ole tie­toa, sil­lä ensi vuo­den avus­tuk­set on ker­rot­tu jo jää­dy­te­tyn nyt val­lit­se­van tilan­teen takia.

Kai­kes­ta huo­li­mat­ta työ­väen­näyt­tä­mön poru­kal­la on hyvä yhteis­hen­ki ja teke­mi­sen mei­nin­ki. Eteen­päin men­nään ja innol­la odo­te­taan, mil­loin pääs­tään jäl­leen har­joit­te­le­maan ja esiintymään.

• Perus­tet­tu 2015

• Val­mis­teil­la musi­kaa­li Sata­man Sat(t)umaa 2020

• Aiem­mat esitykset:

• Luo­ka­ton, val­la­ton val­lan­ku­mous 2019

• Juhan­nus­tans­si 2017

• Mar­tin­nie­men Mari­lyn 2016

• Ilta­mat, Hau­ki­pu­das lau­laa ‑tapah­tu­ma, jou­lu­ka­ba­rei­ta, esiin­ty­mi­siä tilai­suuk­sis­sa ja yhteiskonsertissa.