Toi­mit­ta­jal­ta: Kää­ri­jä toi kesän!

Kevät­tal­ven kyl­myys kaik­ko­si kun Euro­vii­sut ja Kää­ri­jä toi­vat kesän ja vih­rey­den ker­ta­hei­tol­la. Enpä muis­ta, mil­loin täl­lais­ta vil­li­tys­tä on koet­tu. Kää­ri­jä eli Jere Pöy­hö­nen innos­ti ja roh­kai­si kan­saa hul­lut­te­le­maan ja puhal­ta­maan yhtei­seen hii­leen Cha cha cha:n tah­dis­sa. Tämä tuli niin tar­pee­seen! Hän on meil­le mes­ta­ri ja voit­ta­ja, vaik­ka kak­kos­si­ja tulikin.


Sil­loin, kun mie­het oli­vat rau­taa – Kun­nia­no­soi­tus Iijoen lauttaajille

Yli-Iin Maa­lis­maal­la raken­ne­taan toi­se­na kevää­nä peräk­käin tal­koil­la mas­sii­vis­ta tuk­ki­laut­taa, jol­la las­ke­taan 11 mie­hen voi­min jokea alas 17 kilo­met­rin mat­kan tou­ko­kuun 21. päi­vä­nä. Raken­net­ta­va tuk­ki­laut­ta koos­tuu noin 70 suu­res­ta tukis­ta ja lau­tan koko­nais­pai­no on noin 30 ton­nia. Suu­res­ta koos­taan huo­li­mat­ta laut­ta on pal­jon pie­nem­pi kuin ne, joil­la aika­naan 1700- ja 1800-luvuil­la las­ket­tiin Iijo­kea alas jopa Puo­lan­gal­ta saak­ka. Lisäk­si val­mis­tus­me­ne­tel­mät oli­vat sil­loin mel­koi­sen eri­lai­set, kone­voi­maa ei ollut apuna. 


Hau­ki­pu­taal­la vaa­li­taan rakennusperintöä

Hau­ki­pu­das-seu­ra jär­jes­tää kevään ja syk­syn aika­na Put­taan piha­pii­rit ‑raken­nus­pe­rin­tö­päi­vän tapah­tu­mia. Ne liit­ty­vät Euroo­pan kult­tuu­riym­pä­ris­tö­päi­vien vuo­den 2023 tee­maan Elä­vä perintö.



Tirin­ky­län kevät­kar­ke­lot oli­vat yleisömenestys

Pai­nia sumo­pu­vuis­sa, pol­kuau­to­ja, pomp­pu­lin­no­ja, onnen­pyö­rää, myyn­ti- ja kirp­pis­pöy­tiä, herk­ku­ja ja upe­aa yhtei­söl­li­syyt­tä koko kylän sekä lähia­luei­den ihmis­ten kes­ken oli tar­jol­la Tirin­ky­län kou­lul­la aurin­koi­ses­sa sääs­sä vii­me lau­an­tain kevät­kar­ke­lois­sa. Kylä huo­kui elinvoimaa. 




Päät­tä­jäl­tä: Kai­ken merkityksestä

Luen par­hail­la­ni yhden suo­sik­ki­kir­jai­li­jois­ta­ni turk­ki­lai­sen Orhan Pamu­kin his­to­rial­lis­ta romaa­nia Rut­to­yöt (Tam­mi 2023. suom. Tuu­la Kojo). Olen pääs­syt vas­ta 818-sivui­sen teok­sen alkuun (150 sivua), mut­ta teok­sen kes­kei­nen idea on jo avau­tu­nut. Teos ker­too kuvit­teel­li­sen Min­ge­rin saa­ren tilan­tees­ta itäi­sel­lä Väli­me­rel­lä vuon­na 1901, kun saa­rel­la puh­ke­aa ruttoepidemia.


Tsat, tsat, tsaa

Ran­ta­poh­jas­ta 6.6.1974: Paris­kun­ta lepä­si illal­la. Äkkiä mies hyp­pä­si ylös ja pani vaat­teet pääl­lee. – No mihin­kä sinä vie­lä läh­det? kysyi vai­mo. – Kun näin sinun hau­kot­te­le­van muis­tin, että tal­lin ovi on auki! M.M.Kordis

Vain Tilaa­jil­le

Haluai­sit­ko jat­kaa lukemista?

Kir­jau­du sisään tai tee tilaus