Olen kuul­lut kym­me­niä ker­to­ja, kun opet­ta­ja­na toi­mi­vien ystä­vie­ni kesä­lo­man pituut­ta ihme­tel­lään, kadeh­di­taan sekä jos­kus jopa hal­vek­su­taan. Aivan kuin he eivät oli­si juu­ri olleet kas­vat­ta­mas­sa 10 kuu­kaut­ta mei­dän mui­den jäl­ki­kas­vua tut­kin­non vaa­ti­vuu­teen näh­den huo­nol­la pal­kal­la. Opet­ta­jien työ ei lopu kel­lo 13, kun osa lap­sis­ta pää­see kou­lus­ta. Sen jäl­keen vas­ta­taan Wil­ma-vies­tei­hin, suun­ni­tel­laan seu­raa­vat tun­nit val­miik­si ja jos aikaa jää, opet­ta­ja voi jopa kere­tä ensim­mäis­tä ker­taa päi­vän aika­na vessaan.