Rukoil­kaam­me maam­me, rau­han ja toi­nen toi­sem­me puo­les­ta, tutun vir­ren 577 sanoin: Sun kätes, Her­ra, voimakkaan/suo olla tur­va Suomenmaan/niin sodas­sa kuin rauhassa/ ja mur­heen, onnen aikana.

Nei­ti kevät on saa­pu­nut, kir­joit­ti Han­he­lan Ossi 7.4. Ran­ta­poh­jas­sa hui­ken­te­le­vas­ti nos­tal­gi­soi­den. Kir­joi­tus sai aatok­se­ni len­nol­le, enti­seen, luon­toon, tule­vaan­kin. Len­nol­le tule­vaan aikaan, kevääs­tä kesään ja lop­pu­ke­sän mar­ja­ret­kiin. Muis­ta­maan aiko­ja kuin sil­loin ennen. Haa­vei­le­maan tulevaa.