Äly­kän­nyk­kä perheenjäsenenä

Ajan kulues­sa van­hem­man ja lap­sen suh­de on muut­tu­nut; tämä tulee ilmi monel­la tapaa, yhte­nä esi­merk­ki­nä on muun­tu­nut puhut­te­lu­tyy­li. Iso­van­hem­piem­me aikaan lap­set tei­tit­te­li­vät van­hem­pi­aan, nyky­päi­vä­nä van­hem­pia sinu­tel­laan, jopa puhu­tel­laan etu­ni­mel­lä. Onko van­hem­pien ja lap­sen suh­de nyky­ään lii­an kave­ril­li­nen? Mikä on äly­lait­tei­den roo­li yhteis­kun­tam­me per­he­dy­na­mii­kan muu­tok­sis­sa? Nopea­tem­pois­ten videoi­den ja pelien kaut­ta lap­set saa­vat näen­näis­tä mie­li­hy­vän tun­net­ta ja tun­ne­tai­dot eivät kehity. 

Las­tenp­sy­kiat­ri Jari Sink­ko­nen jakaa lap­sen kiin­ty­mys­ta­vat nel­jään eri luok­kaan artik­ke­lis­sa Las­ten ärsy­ke­tul­va mie­le­tön, huo­mio hae­taan kiu­kut­te­le­mal­la- ”osoit­tai­sin sor­mel­la kän­nyk­kä­kult­tuu­ria” (Han­na Han­hi­nen, Yle uuti­set 30.10.2018). Tur­val­li­ses­sa kiin­ty­mis­ta­vas­sa lap­si elää koko ajan enna­koi­vas­sa maa­il­mas­sa, jos­sa voi tuo­da kaik­ki tun­teet esiin. Vält­tä­väs­sä kiin­ty­mys­suh­de­mal­lis­sa lap­si jou­tuu tukah­dut­ta­maan kiel­tei­set tun­teen­sa huol­ta­jaa pelä­ten. Orga­ni­soi­mat­to­mas­sa mal­lis­sa lap­si elää täy­sin arvaa­mat­to­mien van­hem­pien kans­sa. Ylei­sin kiin­ty­mis­ta­pa on nyky­ään ris­ti­rii­tai­nen mal­li, jos­sa van­hem­man kiin­ty­mys ansai­taan voi­mak­kail­la tunnereaktioilla. 

Ris­ti­rii­tai­sen kiin­ty­mys­mal­lin yleis­ty­mi­sen syy­nä moni pitää ärsy­ke­tul­vaa. Jari Sink­ko­nen tote­aa­kin: ”Las­ten ärsy­ke­tul­va on mie­le­tön ja lap­set ovat yli­kuor­mi­tet­tu­ja”. Olen poh­ti­nut, kuin­ka lap­set kehit­ty­vät heil­le tyy­pil­li­sel­lä ja tur­val­li­sel­la taval­la, kun äly­lai­te­kult­tuu­ri on ympä­röi­nyt mei­dät. Kau­pas­sa kävel­les­sä­ni voin huo­ma­ta pien­ten las­ten kat­se­le­van table­tis­ta las­te­noh­jel­mia. Kes­kit­ty­mi­nen on äly­lait­teis­sa, eivät­kä lap­set havain­noi ja tark­kai­le ympä­ris­töä heil­le tyy­pil­li­sel­lä taval­la. Eikö tämä voi tuo­da lap­sen kehit­ty­mi­sel­le pal­jon haas­tei­ta? Lap­sien kes­kit­ty­mi­nen huo­no­nee itse aiheu­te­tul­la taval­la, kun lap­si kat­se­lee nopei­ta adre­na­lii­nia tuo­via videoi­ta. Lap­set kas­va­vat äly­lait­tei­siin kiin­ni, mikä mie­les­tä­ni uhkaa hei­dän tule­vai­suut­tan­sa. Per­heis­sä ollaan näen­näi­ses­ti läs­nä eikä lap­sia koh­da­ta aidos­ti. Muis­tam­me­ko pysäh­tyä arjen kii­rees­sä per­heen kes­ken? Kun­pa per­heet arvos­tai­si­vat yhteis­tä aikaa ja läs­nä­oloa niin ruo­ka­pöy­dän kuin olo­huo­neen soh­van äärel­lä. Älyär­syk­keet ovat kaa­pan­neet per­heet ja työn­tä­neet per­heen­jä­se­net kau­em­mak­si toi­sis­taan. Minun mie­les­tä­ni oli­si tär­ke­ää, että rau­hal­li­set peli-illat ja luku­het­ket palai­si­si­vat suo­ma­lai­siin koteihin. 

Net­tiä sela­tes­sa­ni useas­ti tör­mään sel­keäs­ti lap­sil­le ja nuo­ril­le hai­tal­li­sil­le sivus­toil­le. Mie­tin, eivät­kö todel­la van­hem­mat tie­dä mitä lap­set ja nuo­ret teke­vät netis­sä vai eivät­kö he jak­sa vain enää välit­tää? Minul­la on tun­ne, että van­hem­mat tar­vit­se­vat vah­vaa ohjaus­ta kän­nyk­kä­kult­tuu­rin vaa­rois­ta. Har­va van­hem­pi uskal­taa kun­nol­la rajoit­taa lap­sen kän­ny­kän käyt­töä vaik­ka­kin rajoit­ta­mi­nen oli­si enem­män kuin suo­si­tel­ta­vaa. Kan­sal­lis­ten lii­kun­ta- ja ravit­se­mus­suo­si­tus­ten lisäk­si oli­si myös erit­täin tär­ke­ää teh­dä las­ten ja nuor­ten äly­kän­ny­köi­tä kos­ke­va suo­si­tus, jol­la tuet­tai­si alai­käis­ten hyvin­voin­tia ja lap­suu­den kestoa. 

Mie­les­tä­ni on erit­täin tär­ke­ää, että yhteis­kun­nas­sam­me käy­dään myös kriit­tis­tä kes­kus­te­lua kän­nyk­kä­kult­tuu­ris­ta. On aika tuo­da äly­lait­tei­den lii­al­li­sen käy­tön ongel­mat esiin. Muu­tos on mah­dol­li­nen, mut­ta vaa­tii myös aikuis­ten oman havain­noin­tia. Aikuis­ten on näh­tä­vä oma net­ti­riip­pu­vuu­ten­sa ennen kuin vaa­ti­vat muu­tos­ta lap­sil­taan. Kuten Sink­ko­nen­kin tote­aa, että joil­le­kin lap­sil­le van­hem­mat ovat lii­an kave­ril­li­sia ja toi­sil­la van­hem­mil­la on haas­te pitää lap­si mie­les­sä. En usko, että las­ten ja van­hem­pien suh­teen muu­tos­ta voi­daan pysäyt­tää mut­ta eri­tyi­sen tär­keän pidän kun­nioit­ta­vaa vuo­ro­vai­ku­tus­ta sekä tun­tei­den vuo­ris­to­ra­dan ymmär­rys­tä. Ongel­mien pii­lot­ta­mi­nen ei nii­tä ratkaise.

Iina Pasu­ri, Kii­min­ki­puis­ton koulu