Kie­ri­kin mui­nais­mark­ki­noil­la näh­tiin vii­kon­lop­pu­na pal­jon van­haa ja jotain uut­ta­kin. Vii­leäs­tä sääs­tä huo­li­mat­ta mark­ki­na­vä­ki valoi innok­kaas­ti savea ja askar­te­li kivi­ko­ru­ja. Läm­pi­mis­sä kota­ra­ken­nuk­sis­sa pääs­tiin toi­sen­lai­siin­kin tun­nel­miin — sha­maa­ni­ta­ri­noi­den aika­na kut­sut­tiin mui­nais­ta hen­keä, ja kehä­rum­mun säes­tyk­sel­lä lau­let­tiin kal­man balladi.

Sak­san­pai­men­koi­ra Hip­pu ei malt­tai­si odot­taa, että pää­see häkis­tä juok­se­maan piha­maal­le. Koi­ra hypäh­te­lee ja hau­kah­te­lee innois­saan. Kat­ja Peso­nen ei kui­ten­kaan rea­goi Hipun intoon — hän sei­soo häkin ovel­la ja jut­te­lee toi­mit­ta­jal­le rau­hal­li­ses­ti. Vas­ta kun Hip­pu istuu rau­hal­li­se­na alas, avaa Peso­nen häkin oven, ja heit­tää maa­han kou­ral­li­sen name­ja.– Koi­ra yleen­sä rau­hoit­tuu ruo­kaa saa­des­saan. Lisäk­si Hipun ener­gia pur­kau­tuu tehok­kaas­ti, kun se saa käyt­tää nenään­sä, Peso­nen kertoo.