Otsi­kon keho­tus tulee tutus­ta jou­lu­lau­lus­ta. Se kehot­taa myös kuu­le­maan ään­tä jou­lun kel­lo­jen. Jou­lu antaa meil­le mah­dol­li­suu­den hil­jen­tyä ja pysäh­tyä. Sii­hen meil­lä on eri­tyi­nen syy ja tar­ve. Elä­mä tun­tuu mones­ti lii­an kii­rei­sel­tä. Pitäi­si ehtiä niin moneen. Valin­nan mah­dol­li­suuk­sia on pal­jon ja meil­lä on usein vai­kea päät­tää, mikä on asioi­den tär­keys­jär­jes­tys. Tun­ne­tus­ti tär­keil­le asioil­le on kui­ten­kin aina aikaa.

Jou­lu on jo iha­nas­ti ovel­la. Jou­lu­rau­han julis­tus Turus­sa, Brink­ka­lan talon par­vek­keel­ta on perin­ne, joka on jat­ku­nut lähes kat­kea­mat­to­ma­na 700 vuo­den ajan. Tämä osoit­taa, että se on monel­le hyvin tär­keä het­ki. Se kat­kai­see arjen muut­taen tule­vat päi­vät juhlaksi.

Niin se vain on, että jäl­leen jou­lu on jo ovel­la, ja vuo­si 2024 alkaa ole­maan taak­se jää­nyt. Mitä koh­ta päät­ty­väs­tä vuo­des­ta on jää­nyt eni­ten mieleen?

”Jou­lu on taas, jou­lu on taas, kat­ti­lat täyn­nä puu­roo.” Näin kuu­luu tutun jou­lu­lau­lun sanat. Tämän jou­lu­lau­lun sanat ovat hyvä­osai­sien jou­lua viet­tä­vien huu­lil­la iloi­ses­ti pulp­pua­vat. Jou­lu on yltä­kyl­läi­nen, se on täyn­nä lah­jo­ja, koris­tei­ta, jou­lui­sia ruo­kia ja eri­tyi­siä herk­ku­ja. Käy­dään kir­kos­sa, hau­taus­maal­la. Lau­le­taan Kau­neim­pia jou­lu­lau­lu­ja. Teh­dään loma­reis­su jou­lun väli­päi­vi­nä. Puhu­taan jou­lu­äh­kys­tä, kun on niin pal­jon tul­lut syötyä.