Olem­me elä­neet mitä kum­mal­li­sin­ta adven­tin aikaa. Tämä ajan­koh­ta vuo­des­ta on perin­teis­tä jou­luun val­mis­tau­tu­mi­sen aikaa niin kodeis­sa kuin ihmi­sen sisim­mäs­sä. Advent­tiai­ka­na hakeu­dum­me mukaan tut­tui­hin perin­tei­siin kuten kau­neim­piin jou­lu­lau­lui­hin. Jou­lu­lau­lu­jen lau­la­jis­ta täyt­ty­vät kir­kot ovat tänä vuon­na muis­to ja unel­ma, muis­to men­neil­tä vuo­sil­ta ja unel­ma tule­vis­ta vuosista.

Seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jän näkö­kul­mas­ta on kai­hoi­saa raken­taa adven­tin ja jou­lun tilai­suuk­sia tyh­jäs­sä kir­kos­sa strii­mat­ta­vik­si. Olem­me tot­tu­neet muis­te­le­maan yhdes­sä maa­il­man his­to­ri­aa järi­syt­tä­nei­tä ensim­mäi­sen jou­lun tun­nel­mia ja tapahtumia. 

Oulun piis­pan­ta­lon pihal­la on jou­lusei­mi. Sen ohi ei voi kävel­lä pysäh­ty­mät­tä, sil­lä se suo­ras­taan van­git­see katseen.

Lap­suu­den jou­lut ovat muis­tois­sa usein tai­an­omai­sia. Niin oli myös minul­la. Kas­voin maal­la pie­nes­sä idyl­li­ses­sä kyläs­sä, ja jou­lua odo­tet­tiin aina innolla.