Luin muu­ta­ma viik­ko sit­ten eräs­tä kir­jaa, jon­ka kir­joit­ta­ja kehot­ti vält­tä­mään uutis­ten luke­mis­ta ja kat­so­mis­ta. Hänen mukaan­sa uuti­set aiheut­ta­vat tur­haa ahdis­tus­ta ja pahaa oloa.

Suo­mes­sa ollaan uudis­ta­mas­sa sosi­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon sekä pelas­tus­toi­men raken­tei­ta, jot­ta voi­daan taa­ta yhden­ver­tai­nen pal­ve­lu­jen saa­ta­vuus kaik­kial­la Suo­mes­sa. Ikään­ty­nei­den osuus väes­tös­tä kas­vaa ja sen myö­tä pal­ve­lui­den tar­ve lisään­tyy. Syn­ty­vyys pysyt­te­lee alhai­sel­la tasol­la, joten työi­käi­sen veroa ker­ryt­tä­vän väes­tön osuus vähenee.

Oli­sit­pa näh­nyt sen ulko­maa­lai­sen opis­ke­li­jan häm­mäs­ty­neen ilmeen, kun Lin­nan­maan Pris­man kass­ajo­nos­sa suo­ma­lai­nen opis­ke­li­ja otti esil­le vih­reän S‑Etukortin ja sanoi: ”Minä omis­tan tämän kau­pan!”. Tot­ta­han se oli mut­ta toi­vot­ta­vas­ti suo­ma­lai­nen opis­ke­li­ja sel­ven­si ulko­lai­sel­le kave­ril­leen, että Ari­nan kaup­po­jen omis­ta­jia on yli 175 000 Poh­jois-Suo­mes­sa. Muu­ten saat­tai­si ulko­lai­sel­le opis­ke­li­jal­le jää­dä kuva, että onpa hänen opis­ke­li­ja­ka­ve­ri todel­la varakas. 

Kär­si­mys ei alka­nut kak­si vuot­ta tai rei­lu kuu­kausi sit­ten. Sai­rau­det ja sodat kuu­lu­vat ihmis­kun­nan his­to­ri­aan ja nykyi­syy­teen. Elä­män krii­sit ja kär­si­myk­set ovat myös hyvin yksi­tyi­siä ja lähi­pii­riä kos­ke­via: kivun ja tus­kan koke­mis­ta kehos­sa ja mie­les­sä, pelon ja häpeän koke­muk­sia, pet­ty­myk­siä elä­män raunioilla.