Kun hoi­de­taan kun­nol­la, on niin help­po olla sai­rai­ta. Täy­tyy kyl­lä myön­tää, että löy­tyy sekä-että ‑poruk­kaa. Toi­set ovat “vaan töis­sä tääl­lä”, eikä aikaa rii­tä edes kuun­nel­la, mitä poti­laal­la on sanot­ta­vaa. Sil­lä­kö se kii­re vähe­nee, että rien­ne­tään pää kol­man­te­na jal­ka­na toi­seen paik­kaan ja sano­taan, että on niin kii­re, ettei jou­da edes antaa tas­kus­ta sär­ky­lää­ket­tä. “Ei jou­da, ei jou­da, pyy­dä toi­sel­ta hoitajalta!”

Pit­kä­ai­kais­sai­rail­le, vam­mai­sil­le ja per­heil­le Oulun kau­pun­ki voi myön­tää hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan. Se on vam­mais- ja sosi­aa­li­huol­lon alais­ta toimintaa.

Hau­ki­pu­taal­la Län­si­tuu­len päi­vä­ko­din ja lukion park­ki­pai­kal­la ajo­kais­tal­le on alet­tu park­kee­ra­ta auto­ja poi­kit­tain, niink uin ne oli­si­vat park­ki­ruu­tu­ja! Lie­kö ajat­te­le­mat­to­muut­ta vai väliin­pi­tä­mät­tö­myyt­tä. Aluk­si yksi auto, nyt jo useam­pi rivis­sä arkipäivisin.