Olen jo aikai­sem­min selit­tä­nyt Ran­ta­poh­jas­sa, miten Suo­mi-nimi on syn­ty­nyt ja mitä se tar­koit­taa. Tul­kit­se­mat­ta on jää­nyt, miten Suo­men ruot­sin­kie­li­nen nimi­tys Fin­land on syn­ty­nyt ja mitä se merkitsee.

Vii­me vuo­sien par­haim­pien urhei­lu­ta­pah­tu­mien innoit­ta­ma­na tuli itsel­le­ni mie­leen Lon­toon olym­pia­lais­ten kei­hään­heit­to vuon­na 1948. Suo­men Tapio Rau­ta­vaa­ra voit­ti kei­hään­hei­ton kul­taa tulok­sel­la 69,77 met­riä. Tulos ei tie­ten­kään ollut kovin kak­si­nen, mut­ta liuk­kaal­la ja savi­sel­la vauh­din­ot­to­ra­dal­la kui­ten­kin voit­to­heit­to. Kor­va radios­sa kuun­te­lin kisat ja sii­tä alkaen olen ollut vank­ku­ma­ton urhei­lun ystävä.

Täy­tyy­kö pyy­tää lupaa aja­tel­la ja kir­joit­taa sitä esil­le, jos kyse on Tur­kin nyky­hal­lin­non suh­tau­tu­mi­ses­ta Suo­meen ja Ruot­siin, kun nuo

Esi­kou­lun alkaes­sa kän­nyk­kä alkaa kuu­lua lap­sen vakio­va­rus­tei­siin ja pie­net eka­luok­ka­lai­set ovat jo itse­näi­ses­ti kou­lu­tiel­lä, ja vie­rek­käin kau­pan eteis­ti­lan lat­tial­la hei­tä istuu useam­pi kai­kil­la kädes­sään oma kän­nyk­kä, jota hil­jai­suu­den val­las­sa näppäillään.