Uuden kovan lin­jan oikeis­to­hal­li­tuk­sen alku­tai­val on ollut räm­pi­mis­tä kohus­ta toi­seen ja meno näyt­tää vain jat­ku­van. Ulko­mail­le saak­ka lai­neh­ti­nei­ta kohu­ja on yri­tet­ty kopis­taa perin­tei­sin kei­noin tar­koi­tus­ha­kui­sen median nis­kaan. On vaa­dit­tu vah­voin sanoin työ­rau­haa hal­li­tuk­sel­le ja aikaa näyt­tää kyntensä. 

Kun aloit­te­lin omaa seu­ra­kun­tau­raa­ni iso­se­na, oli rip­pi­lei­reil­lä tapa­na pitää vie­lä ns. kris­ti­tyn vael­luk­sia. Kysees­sä oli maas­toon narul­la vedet­ty rata, jota pit­kin kul­jet­tiin sil­mät sidot­tu­na. Rei­tin var­rel­la oli eri­lai­sia hen­ki­löi­tä, joi­hin kul­ki­jan piti rea­goi­da. Alus­sa ohjeis­tet­tiin, että mis­sään tilan­tees­sa ei kui­ten­kaan saa pääs­tää irti narusta. 

Kesä on ollut Ran­ta­poh­jan alu­eel­la ilmei­sen hyvä niin luon­non kuin ihmis­ten kanal­ta. Nur­mik­koa ei ole juu­ri tar­vin­nut kas­tel­la, ja mar­ja­sa­to aina­kin puu­tar­has­ta on ollut hyvä. Muun sadon­kor­juun aika ei ole vie­lä, mut­ta kovin­kaan huo­no­ja ennus­tei­ta en ole nähnyt.