Artikkelit joiden kirjoittaja on Pekka Keväjärvi

Jaa­has. Mis­tä­hän kai­kes­ta Ran­ta­poh­ja ker­too­kaan täl­lä vii­kol­la. Teh­dään­pä sup­pea poiminta.

Täl­lai­sia asuin­paik­ko­ja on pal­jon Ran­ta­poh­jan­kin alu­eel­la. Ne ovat usein kaa­va-aluei­den ulko­puo­lel­la. Piha­pii­ris­sä on asuin­ra­ken­nus, navet­ta ja pie­nem­pi tai suu­rem­pi mää­rä van­ho­ja talous­ra­ken­nuk­sia. On help­po pää­tel­lä, että vain asuin­ra­ken­nus on käy­tös­sä. Maa­ta­lou­den har­joit­ta­mi­nen on päät­ty­nyt ken­ties vuo­si­kym­me­niä sitten.

Lähes tasan kol­me vuot­ta sit­ten kir­joi­tin täl­lä pai­kal­la sii­tä, kuin­ka aseet eivät Ukrai­nas­sa vai­ke­ne äitien­päi­vä­nä­kään. Venä­jä oli aloit­ta­nut täy­si­mit­tai­sen ja perus­teet­to­man sodan Ukrai­naa vas­taan 24.2.2022. Sota jat­kuu jo nel­jät­tä vuot­ta. Lop­pua ei näy, vaan eri­tyi­ses­ti Venä­jä näyt­tää halua­van jat­kaa sitä.

Ei ole ter­vet­tä ihmis­tä, on vain huo­nos­ti tut­kit­tu­ja. Toi­si­naan ter­vey­suu­ti­soin­tia seu­ra­tes­sa tulee mie­leen, että se tai­taa olla nyt kan­sa­kun­nan lop­pu. Suo­ma­lai­set kuo­le­vat lii­kun­nan puut­tees­sa yli­pai­noi­si­na ja masen­tu­nei­na soh­vien­sa poh­jal­le. Ihme, ettei maa­il­man onnel­li­sin kan­sa ole kadon­nut maa­il­man­kar­tal­ta jo aiko­ja sitten.

Vaik­ka kuin­ka asi­aa vään­te­li­si, niin alue- ja kun­ta­vaa­lit eivät olleet vain pai­kal­li­set vaa­lit. Kyl­lä äänes­tä­jien rat­kai­suis­sa näkyi myös yleis­po­liit­ti­nen kan­nan­ot­to maan hal­li­tus­ta kohtaan.

Meil­le suo­ma­lai­sil­le on ollut muu­ta­man vii­me vuo­den aika­na tar­jol­la demo­kra­ti­aa lähes ähkyyn asti.

Minul­la on tämä äänes­tä­mis­hom­ma itse nume­roit­ten piir­tä­mis­tä vail­le val­mis. Olen valin­nut ehdok­kaa­ni molem­piin vaa­lei­hin. Sekin on sel­vää, että kun­ta­vaa­leis­sa äänes­tän val­koi­sel­la lipul­la ja alue­vaa­leis­sa vio­le­til­la. Nume­roi­ta ei tar­vit­se pai­naa etu­kä­teen mie­leen, sil­lä ne voi tar­kis­taa vie­lä äänestyskopissa.

Olkaa­pa hyvä. Ran­ta­poh­ja jul­kai­see tänään ensim­mäi­sen var­si­nai­sen vaa­li­tee­mai­sen nume­ron­sa. Aina­kin itse olen sitä miel­tä, että Ran­ta­poh­jan toi­mit­ta­jat ovat onnis­tu­neet hyvin tii­vis­tä­mään luki­joil­le hyvän tie­to­pa­ke­tin alue- ja kun­ta­vaa­leis­ta. Ja tot­ta­han tar­jol­la on luet­ta­vak­si muu­ta­kin kuin vaaliasiaa.

Ran­ta­poh­ja ker­toi tiis­tai­na 25.2. Hau­ki­pu­taan kou­lun joka­viik­koi­ses­ta kir­ja­ker­hos­ta. Äidin­kie­len opet­ta­jan Tii­na Hin­ti­kan vetä­mäs­sä ker­hos­sa lue­taan ja jae­taan kir­ja­vink­ke­jä. Tämä on hie­no juttu.

Onko tämä jokin irvo­kas näy­tel­mä vai toi­veik­kuut­ta herät­tä­vän tapah­tu­ma­ket­jun alku. Ame­rik­ka­lai­set otti­vat joh­don käsiin­sä ja ryh­tyi­vät neu­vot­te­le­maan sodan lopet­ta­mi­ses­ta Ukrai­nas­sa. He aloit­ti­vat sen otta­mat­ta ukrai­na­lai­sia tai euroop­pa­lai­sia mukaan. Mitä täs­tä voi seu­ra­ta Euroo­pal­le ja sen muka­na Suo­mel­le, tätä ei voi olla poh­ti­mat­ta. Onko Euroo­pan ja Ukrai­nan tur­val­li­suus Ame­ri­kan nykyi­sel­le joh­dol­le pelk­kä bisnesdiili?