Artikkelit joiden kirjoittaja on Pekka Keväjärvi

Suo­mes­sa jär­jes­te­tään parin kuu­kau­den pääs­tä perä­ti kah­det vaa­lit. Niis­sä pää­sem­me toteut­ta­maan demo­kra­ti­aa äänes­tä­mäl­lä edus­ta­jiam­me kun­tien val­tuus­toi­hin sekä alue­val­tuus­toi­hin. Niil­lä molem­mil­la on val­taa moniin lähel­läm­me ole­viin asioi­hin enem­män kuin edus­kun­nal­la. Vaa­lit ovat tärkeät.

Pro­fes­so­ri Juho Saa­ren toi­mit­ta­ma teos Hyviä uuti­sia Suo­mes­ta – Menes­ty­vän yhteis­kun­nan tilan­ne­ku­va jul­kais­taan oikeas­taan ensi maa­nan­tai­na, mut­ta jo nyt se on ollut esil­lä esi­mer­kik­si Ylel­lä. Kir­jas­sa luo­da­taan Suo­men kehi­tyk­sen tilaa 2000-luvulla.

En ole enää nuo­ri. Onnek­se­ni olen saa­nut olla ter­ve – tai ehkä minua ei ole vain tut­kit­tu tar­peek­si. Tie­dän, että jo mel­koi­nen jouk­ko ikäi­siä­ni ihmi­siä on työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­keel­lä, vaka­vas­ti sai­rai­ta tai jopa kuol­lei­ta. Joku on saat­ta­nut jät­tää työ­elä­män ja on ryh­ty­nyt van­hem­pien­sa omaishoitajaksi.

Eten­kin kii­min­ki­läi­set, jää­li­läi­set, yli-iiläi­set ja yli­kii­min­ki­läi­set autoi­li­jat sen tie­tä­vät. Kuusa­mon­tiel­lä on usein lii­ken­ne­sump­pu Kor­ven­ky­län koh­dal­la. Sen tie­tä­vät eten­kin ne, jot­ka kul­ke­vat päi­vit­täin töi­hin Ouluun Kuusa­mon­tie­tä käyt­täen. Lisäk­si aja­mi­nen Jää­lis­tä ja Kii­min­gis­tä Ouluun ja takai­sin on hidas­ta ja nyki­vää lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den takia ase­tet­tu­jen nopeus­ra­joi­tus­ten takia. Vaa­ra­ti­lan­tei­ta syn­tyy niis­tä huolimatta.

Kai­pa sitä osaa äänes­tää kevään tupla­vaa­leis­sa. Huh­ti­kuus­sa pidet­tä­vis­sä alue- ja kun­ta­vaa­leis­sa toi­mi­taan kah­del­la eri vaa­li­li­pul­la. Toi­nen on kun­ta­vaa­lieh­do­kas­ta var­ten ja toi­sel­la voi äänes­tää ehdo­kas­taan alue­val­tuus­toon. Vaa­lit toi­mi­te­taan saman­ai­kai­ses­ti ja molem­mis­sa vaa­leis­sa voi äänes­tää saman­ai­kai­ses­ti tai sit­ten eri ker­roil­la. Äänioi­keut­taan voi halu­tes­saan käyt­tää vain toi­ses­sa vaa­lis­sa. Saa­pas näh­dä kuin­ka moni äänes­tä­jä häm­men­tyy näi­den vaih­toeh­to­jen kes­kel­lä. Toi­vot­ta­vas­ti kovin mon­taa vaa­li­lip­pua ei tar­vit­se hylä­tä sekaan­nus­ten takia.

Lähes päi­väl­leen 30 vuot­ta sit­ten Suo­mes­sa alkoi uusi aika­kausi. Maa oli ollut Euroo­pan unio­nin (sil­loin EY) jäsen parin päi­vän ajan. Tus­kin sii­tä oli vie­lä näky­viä havain­to­ja uuden­vuo­den­päi­vän aamu­na 1.1.1995, kun jäse­nyys oli alka­nut. Tai­vaal­ta ei sata­nut Brys­se­lin suklaa­ta – man­naa. Kenen­kään nis­kaan ei oltu tatuoi­tu vii­va­koo­dia – sel­lai­sel­la­kin oli pelo­tel­tu. Aja­tus oli kai sel­lai­nen, että mei­dät oli­si mer­kit­ty koo­dil­la mark­ki­na­voi­mien orjiksi.