Per­ho­set ovat ilah­dut­ta­neet tänä kesä­nä run­sau­del­laan. Nei­to­per­ho­nen elää vie­lä elä­män­sä kesää pit­käl­le syk­syyn ja sulos­tut­taa upeal­la värityksellään. 

Nei­to­per­ho­nen var­sin uusi tulo­kas, sil­lä se alkoi vakiin­tua Suo­mes­sa vas­ta 1970-luvul­la. Se on levin­nyt Ete­lä-Suo­mes­ta suun­nil­leen Oulun kor­keu­del­le saak­ka, poh­joi­sem­mas­sa lajia löy­tää vain satunnaisesti. 

Hau­ki­pu­taan Ase­man kou­lul­le saa­tiin odo­tet­tu­ja vie­rai­ta täl­lä vii­kol­la Oulun ystä­vyys­kau­pun­gis­ta Hangz­houn ala­kou­lus­ta Kii­nas­ta. Ryh­mään kuu­lui 13 oppi­las­ta, kol­me opet­ta­jaa ja mat­kan­joh­ta­ja Wen­dy.

Halo­sen­nie­men perin­tei­tä vaa­lien kun­nos­te­tut van­hat talot piha­pii­rei­neen hou­kut­te­li­vat lau­an­tai­na noin 130 kävi­jää. Hau­ki­pu­das-seu­ran jär­jes­tä­mäs­sä Put­taan piha­pii­rit ‑tapah­tu­mas­sa tutus­tut­tiin Run­tin ja Olli­lan tiloi­hin sekä enti­seen työ­mie­hen asuin­ta­loon Pyhälään.

Vie­rai­li­joi­ta saa­pui Hau­ki­pu­taal­ta, Kel­los­ta, Halo­sen­nie­mes­tä ja kau­em­paa­kin. Koh­teet herät­ti­vät run­saas­ti ihas­tus­ta: kävi­jöi­den mie­les­tä on hie­noa, että raken­nuk­sia on jak­set­tu kun­nos­taa ja hoi­taa niin, että arvo­kas raken­nus­pe­rin­tö ja van­hat mil­jööt säilyvät.

Hau­ki­pu­das-seu­ra kut­suu tutus­tu­maan Halo­sen­nie­men idyl­li­siin piha­pii­rei­hin ja perin­tei­seen kor­jaus­ra­ken­ta­mi­seen lau­an­tai­na 16. elo­kuu­ta. Put­taan piha­pii­rit ‑tapah­tu­mas­sa ylei­söl­le avau­tu­vat Run­tin talon piha­pii­ri, Pyhä­lä ja Olli­la. Tapah­tu­mas­sa talo­jen omis­ta­jat ker­to­vat raken­nus­ten his­to­rias­ta ja korjaustöistä. 

Hau­ki­pu­das-seu­ra sai arvok­kaan lah­joi­tuk­sen, kun Hau­ki­pu­taan koti­seu­tu­museon kokoel­miin lii­tet­tiin pitä­jän ensim­mäi­nen kupa­ri­nen pito­pan­nu. Lee­na Kämä­räi­nen halusi lah­joit­taa vel­jen­sä Simo Sii­po­lan kans­sa huo­lel­la vaa­li­tun muis­to­jen pito­pan­nun museoon.

– Sin­ne se kuu­luu! tote­si Lee­na Kämäräinen.