Toi­mit­ta­ja kir­jai­li­jan saap­pais­sa – Ran­ta­poh­jan Ter­hi Oja­la sukel­si Mir­ka Vai­ni­kan tari­nan myö­tä huumemaailmaan

Kiiminkiläisen Terhi Ojalan ja Irti huumeista ry:n toiminnanjohtaja Mirkka Vainikan kirja Huumejärjestön pomo on mielenkiintoinen sukellus huumemaailmaan sosiaali- ja terveystyön ammattilaisen näkökulmasta. Kirja herättää todenteolla siihen, millaista ihmisten arki todella nykypäivän Suomessa voi olla.Kiiminkiläisen Terhi Ojalan ja Irti huumeista ry:n toiminnanjohtaja Mirkka Vainikan kirja Huumejärjestön pomo on mielenkiintoinen sukellus huumemaailmaan sosiaali- ja terveystyön ammattilaisen näkökulmasta. Kirja herättää todenteolla siihen, millaista ihmisten arki todella nykypäivän Suomessa voi olla.

Hel­sin­ki­läi­nen sosi­aa­li- ja ter­vey­sa­lan ammat­ti­lai­nen sekä Irti Huu­meis­ta ry:n toi­min­nan­joh­ta­ja Mir­ka Vai­nik­ka on Ran­ta­poh­jan toi­mit­ta­ja Ter­hi Oja­lan kans­sa kir­joit­ta­mas­saan kir­jas­sa tar­kas­tel­lut huu­me­maa­il­maa sosi­aa­li- ja ter­vey­sa­lan ammat­ti­lai­sen näkö­kul­mas­ta, mut­ta ollut myös huu­me­riip­pu­vai­sen läheinen.

Mir­ka on näh­nyt ihmis­ten arjen kau­pun­gin pimeil­lä kujil­la, huu­me­käm­pis­sä ja hämä­ris­sä kup­pi­lois­sa. Samaan aikaan hän on istu­nut Hel­sin­gin kau­pun­gin­hal­li­tuk­ses­sa ja teh­nyt yhteis­työ­tä yli puo­lue­ra­jo­jen eriar­voi­suu­den vähen­tä­mi­sek­si. Mir­ka on koh­dan­nut huu­me­maa­il­man myös hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa elämässään. 

Kir­jas­sa Mir­ka ker­too per­soo­nal­li­sel­la otteel­laan koke­muk­sis­taan huu­me­työn ken­täl­lä ja esit­tää näke­myk­si­ään huu­me­hait­to­jen huo­maa­mi­sek­si sekä kit­ke­mi­sek­si. Mir­kal­le ihmi­nen tulee aina ensin. Hän halu­aa kan­nus­taa ihmi­siä hyväk­sy­mään itsen­sä ja muis­tut­taa, että vai­ke­ne­mi­nen ei aina ole kul­taa. Vai­keis­ta asiois­ta on voi­ta­va puhua, häpeän taak­se on tur­ha jää­dä piiloon.

Ter­hi Oja­la ker­too vali­koi­tu­neen­sa Mir­kan tari­nan kir­joit­ta­jak­si Dead­li­ne Kus­tan­nuk­sen toi­mi­tus­joh­ta­jan ja rikos­toi­mit­ta­ja Vera Miet­ti­sen kautta. 

– Teim­me vuon­na 2022 Veran kans­sa yhteis­työ­tä Rikol­li­sen pro­fii­li ‑podcas­tin ensim­mäi­sen tuo­tan­to­kau­den paris­sa, ja podcas­tin tuo­tan­non yhtey­des­sä Vera tar­jo­si minul­le mah­dol­li­suut­ta kir­joit­taa teos. Mir­kan tari­nal­le oltiin jo jon­kin aikaa poh­dit­tu kir­joit­ta­jaa, ja Vera oli aja­tel­lut, että minun ja Mir­kan per­soo­nat klik­kai­si­vat hyvin yhteen. Olen haa­veil­lut kir­jan kir­joit­ta­mi­ses­ta niin kau­an kuin jak­san muis­taa, joten en edes har­kin­nut kiel­täy­ty­vä­ni tarjouksesta.

Kir­joi­tus­pro­ses­si alkoi vuo­den 2022 kesäl­lä. Käy­tän­nös­sä Ter­hi haas­tat­te­li Mir­kaa vii­koit­tain puhe­li­mit­se, ja sen lisäk­si he vies­tit­te­li­vät aktiivisesti. 

– Ton­gin myös Mir­kan blo­ge­ja, sosi­aa­li­sen median tile­jä sekä van­ho­ja leh­ti­jut­tu­ja hänes­tä. Lisäk­si tapa­sin Mir­kan ystä­viä ja enti­siä asiak­kai­ta, ja heil­tä sain kuul­la lisää Mir­kan per­soo­nas­ta. Kir­joi­tusu­ra­kan lop­pu­vai­heis­sa työs­tim­me teks­tiä yhdes­sä Mir­kan ja kus­tan­nus­toi­mit­ta­jam­me kanssa.

Pro­ses­sin aika­na Mir­ka vei Ter­hin myös vie­rai­lul­le päih­de­kun­to­tu­jien päi­vä­toi­min­taan sekä asu­mi­syk­sik­köön, jos­sa Mir­kan serk­ku oli asunut. 

– Nämä vie­rai­lut oli­vat sil­miä avaa­via ja erit­täin mer­ki­tyk­sel­li­siä sekä itsel­le­ni hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti että myös kir­jan kan­nal­ta. Sain myös haas­ta­tel­la sekä kas­vok­kain että puhe­li­mit­se usei­ta ihmi­siä, joi­ta huu­me­riip­pu­vuus on taval­la tai toi­sel­la kos­ket­ta­nut elä­män var­rel­la — huu­mei­ta käyt­tä­nei­tä ihmi­siä sekä huu­meil­le lähei­sen­sä menet­tä­nei­tä. Olen erit­täin kii­tol­li­nen sii­tä, että nämä ihmi­set jakoi­vat tari­nan­sa kans­sa­ni ja osak­si kirjaa.

Ter­hi ker­too myös ole­van­sa kii­tol­li­nen Dea­di­ne Kus­tan­nuk­sen väel­le, ja eri­tyi­ses­ti Veral­le uskos­ta nuo­reen kir­joit­ta­jaan. Lisäk­si hän halu­aa kiit­tää Mir­kaa luot­ta­muk­ses­ta ja ystä­vyy­des­tä, joka kir­jan myö­tä on syn­ty­nyt. Pro­ses­si on opet­ta­nut ja anta­nut paljon.

Vii­me vii­kol­la jul­kais­tuun kir­jaan Ter­hi on erit­täin tyy­ty­väi­nen, mut­ta toki hän­tä hie­man jän­nit­tää, kuin­ka kir­ja ote­taan vas­taan. Huu­me­jär­jes­tön pomo on yhteis­kun­nal­li­ses­ti tär­keä teos, sil­lä huu­me­kuo­le­mien mää­rä kas­vaa koko ajan, ja täl­lä het­kel­lä Suo­mi on Euroo­pan mais­ta kär­jes­sä alle 25-vuo­tiai­den nuor­ten huumekuolemissa. 

– Kuten Mir­ka on use­aan ker­taan toden­nut, on kes­tä­mä­tön­tä, että nuo­ri saa Suo­mes­sa hel­pom­min päih­tei­tä kuin apua päih­deon­gel­maan. Toi­von, että tämän kir­jan avul­la huu­mei­den käy­tös­tä ja riip­pu­vuus­sai­rauk­sis­ta voi­daan käy­dä avoi­mem­paa kes­kus­te­lua, joka osal­taan pur­kaa päih­de­riip­pu­vuu­teen koh­dis­tu­vaa stig­maa ja voi roh­kais­ta apua tar­vit­se­via sitä hakemaan.

Esi­kois­kir­jan­sa jul­kai­sun kyn­nyk­sel­lä Ter­hi Oja­la kat­soo toi­veik­kaa­na tule­vaan. Hn uskoo, että hänen nimen­sä tulee löy­ty­mään kir­jan kan­nes­ta vie­lä jat­kos­sa­kin. Ideoi­ta uusil­le teok­sil­le on, mut­ta niis­tä hän ei halua vie­lä sen tar­kem­min kertoa.

– Kat­so­taan, mihin tie vie, hän sanoo.