Sor­sa­jah­tiin läh­te­väl­le Nina Sep­pä­sel­le met­säs­tys on pit­kä­ai­kai­nen har­ras­tus – Keit­tiös­sä val­mis­tuu niin sor­sa­kas­ti­ket­ta kuin jänis­li­ha­pul­lia

Nina Seppänen lähtee tiistaina alkavaan sorsajahtiin Helmi-koiransa kanssa.

Kun hoi­toa­lal­la työs­ken­te­le­vä kii­min­ki­läi­nen Nina Sep­pä­nen vaih­taa vapaal­le, suun­taa hän usein lap­suus­mai­se­miin­sa Suo­mus­sal­mel­le. Pys­sy ja pat­ruu­nat mukaan, tee­tä ter­mos­pul­loon ja suurs­naut­se­ri Hel­mi kave­rik­si. Met­säs­tä­mi­nen on ollut täl­le nai­sel­le tut­tua pik­ku­ty­tös­tä läh­tien.

– Kai­nuun maa­seu­dul­la kun asuim­me, niin läh­dim­me aina isän ja ajo­koi­ran kans­sa met­säl­le. Välis­sä oli tau­koa, mut­ta pari­kymp­pi­se­nä suo­ri­tin sit­ten met­säs­tys­kor­tin ja han­kin omat aseet, hän ker­too.

Tiis­tai­na alka­vaa sor­sa­jah­tia var­ten Sep­pä­nen on saa­nut töis­tä pari päi­vää vapaa­ta. Suo­mus­sal­mel­la odot­ta­vat tutut ja hyvät met­säs­tys­maas­tot. Toi­si­naan tie vie mökil­le Pudas­jär­vel­le, jos­sa Sep­pä­nen kuu­luu myös met­säs­ty­syh­dis­tyk­seen.

Sor­sien lisäk­si Sep­pä­nen pyy­tää muu­ta­kin pien­riis­taa, kuten maa­lin­tu­ja ja jänik­siä. Aiem­min kun talos­sa oli kar­kea­kar­vai­nen sak­san­sei­so­ja, koh­tee­na oli­vat myös pien­pe­dot, kuten ketut, maja­vat ja supi­koi­rat. Onpa myös susi­jah­ti tul­lut tutuk­si.

– Muu­ta­man vuo­den olin hir­vi­po­ru­kas­sa muka­na, mut­ta enää en ehdi sii­hen. Ihan itsek­se­ni yleen­sä met­säs­te­len. Tie­tys­ti kiva, jos saan mie­he­ni tai jon­kun kave­rin mukaan.

Mie­li lepää met­säs­sä

Aiem­min Sep­pä­nen on kul­ke­nut met­säl­lä sii­hen parem­min sovel­tu­van sak­san­sei­so­jan kans­sa, mut­ta tämä koi­ra kuo­li alku­vuo­des­ta. Tänä syk­sy­nä Hel­mi-koi­ra pää­see ensim­mäis­tä ker­taa riis­tan pyyn­tiin.

– Eri elu­koil­le on eri koi­rat. Sak­san­sei­so­ja haki aina kaik­ki lin­nut. Monet lin­nut mene­vät huk­kaan, jos ei ole koi­ran kans­sa lii­ken­tees­sä. Hel­mi kyl­lä hakee lelut, mut­ta saa­pa näh­dä, miten on riis­tan kans­sa.

Myös jänis­jah­ti oli­si mie­lui­saa, mut­ta sii­hen tar­vit­si­si ajo­koi­ran, jota Sep­pä­sel­lä ei ole ollut kym­me­neen vuo­teen.

– Jänis­jah­ti on kii­ree­tön­tä ja muka­vaa. Sil­lä aikaa, kun koi­ra etsii, niin sii­nä voi vaik­ka tulis­tel­la.

Syk­sy on muu­ten­kin tämän met­säs­tä­jä­nai­sen mie­les­tä vuo­den paras­ta aikaa.

– Syk­syl­lä luon­to vas­ta herää ja kai­ken maa­il­man värit näkyy. Met­säs­sä mie­li lepää, saa rai­tis­ta ilmaa ja tulee­han sii­nä hyö­ty­lii­kun­taa. Huo­noa sää­tä ei ole ole­mas­sa, kos­ka sehän on pukeu­tu­mis­ky­sy­mys!

Jänis­li­ha­pul­lat paras­ta herk­kua

Saa­liin­sa Sep­pä­nen lait­taa ruo­ak­si – tie­ten­kin. Esi­mer­kik­si sor­sis­ta saa hyvää sor­sa­kas­ti­ket­ta, joka mais­tuu voin ja peru­noi­den kans­sa.

– Jänik­ses­tä saa puo­les­taan huip­pu­hy­vää jänis­pais­tia. Jos lihan lait­taa jau­he­li­hak­si, jänis­li­ha­pul­lat ovat hir­mu­hy­viä. Ne oli­vat isän­kin bra­vuu­ri.

Myös maa­lin­nuis­ta tulee mau­kas­ta pais­tia.

– Pik­kusen pyö­räy­tän täk­kää eli sitä var­si­nais­ta lihao­saa pan­nul­la ja lai­tan sit­ten hau­tu­maan. Sii­hen potut kyl­keen, niin jo on hyvää. Nämä ovat sel­lai­sia perus­jut­tu­ja, mut­ta toki aina välil­lä kat­se­len uusia resep­te­jä.

Nina Sep­pä­sen mukaan syk­sy on vuo­den paras­ta aikaa.