Kii­min­kien Sydä­nyh­dis­tys juh­li pyö­rei­tä vuosia

Eila Jokikokko, Saimi Marttila, Orvokki Siekkinen, Kiiminkien Sydänyhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Arja Toivonen ja Eila Ylipyky (edessä) sekä kuvasta puuttuva Aila Berg saivat juhlassa Suomen Sydänyhdistyksen myöntämän kultaisen ansiomerkin kiitokseksi merkittävästä toiminnastaan sydäntyön hyväksi. (Kuva: Teea Tunturi)Eila Jokikokko, Saimi Marttila, Orvokki Siekkinen, Kiiminkien Sydänyhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Arja Toivonen ja Eila Ylipyky (edessä) sekä kuvasta puuttuva Aila Berg saivat juhlassa Suomen Sydänliiton myöntämän kultaisen ansiomerkin kiitokseksi merkittävästä toiminnastaan sydäntyön hyväksi. (Kuva: Teea Tunturi)

Kii­min­kien Sydä­nyh­dis­tys ry:n perus­ta­mis­so­pi­mus alle­kir­joi­tet­tiin ja ensim­mäi­nen kokous pidet­tiin jou­lu­kuus­sa 1990. Sopi­muk­sen alle­kir­joit­ta­ji­na oli­vat Aar­ne Pel­ko­nen, Rai­li Sipo­la ja Ahti Kaik­ko­nen. Nyt 32 vuot­ta myö­hem­min yhdis­tys juh­li koro­nan vuok­si paril­la vuo­del­la siir­ty­nei­tä 30-vuo­tis­juh­li­aan pik­ku­jou­lui­sis­sa ja musii­kil­li­sis­sa tun­nel­mis­sa Hut­tu­ky­län nuorisoseuralla.

Yhdis­tyk­sen sih­tee­ri Jari Toi­vo­nen ker­tai­li juh­las­sa yhdis­tyk­sen aiem­pia vuo­sia sekä yhdis­tyk­sen perus­ta­mis­ta edel­tä­viä vuo­si­kym­me­niä, jol­loin sodan jäl­ki­mai­nin­geis­sa havait­tiin, että nuo­ret suo­ma­lais­mie­het sai­ras­tu­vat ja kuo­le­vat äkil­li­siin sydän­pe­räi­siin koh­tauk­siin ja sairauksiin.

Vuon­na 1955 perus­tet­tiin Sydän­tau­tiyh­dis­tys, joka nykyi­sin tun­ne­taan Sydänliittona.

– 1970-luvul­la Sydän­lii­ton alai­set sydän­pii­rit ja edel­leen näi­den alla ole­vien yhdis­tys­ten mää­rä alkoi kas­vaa voi­mak­kaas­ti. Alkoi voi­ma­kas alu­eel­li­nen ter­veys­va­lis­tus eri puo­lil­la Suo­mea. Pidet­tiin ter­vey­s­asioi­ta valis­ta­via illan­viet­to­ja ”tupail­to­ja”, jois­sa ker­rot­tiin ja jopa teh­tiin ter­veel­li­siä ruo­kia ja muu­toin­kin jaet­tiin ter­veys­tie­toa, Toi­vo­nen kertoi.

1990-luvul­la sydän­tau­tien ennal­taeh­käi­sy ja hoi­to kehit­tyi­vät, mut­ta toi­saal­ta vuo­si­kym­me­nen aika­na iske­nyt lama haas­toi ter­veys­pal­ve­lui­den kehittymisen.

– Myös Sydän­lii­ton toi­min­ta­va­rat hupe­ni­vat ja kas­san poh­jan pais­taes­sa piti kek­siä uusia tapo­ja varo­jen kerää­mi­sek­si. Tuos­sa tilan­tees­sa lan­see­rat­tiin Sydän­ke­räys ja Sydän­merk­ki, joka oli merk­ki­nä sydän­tä sääs­tä­vis­tä elin­tar­vik­keis­ta. Tähän aika­kau­teen ajoit­tuu myös oman Kii­min­kien Sydä­nyh­dis­tyk­sem­me perustaminen.

Toi­vo­nen tote­si juh­las­sa, että var­si­nais­ta syy­tä ei pai­kal­li­sen sydä­nyh­dis­tyk­sen perus­ta­mi­seen asia­kir­jois­ta löy­dy, mut­ta sen usko­taan olleen halu toi­mia omil­la paik­ka­kun­nil­la ole­vien ihmis­ten sydän­ter­vey­den hyväksi.

Kii­min­gin ja Yli­kii­min­gin aluei­den yhtei­sek­si perus­tet­tu yhdis­tys on vuo­sien aika­na jär­jes­tä­nyt tapah­tu­mia muun muas­sa Sydän­vii­kon, Kii­min­ki­päi­vien ja Yli­kii­min­gin mark­ki­noi­den aika­na. Vii­me vuo­sien näky­vin tapah­tu­ma on Toi­vo­sen mukaan ollut Sydän­tans­sit, joi­den jär­jes­tä­mi­ses­tä yhdis­tys vuon­na 2016 sai Sydän­lii­ton Kipinä-palkinnon.

– Vuon­na 1992 yhdis­tyk­sem­me aloit­ti OYKS:ssä sydä­nin­fark­tiin sai­ras­tu­nei­den, alu­eem­me kan­sa­lais­ten toi­pu­mi­sen hel­pot­ta­mi­sek­si ystä­vä­pal­ve­lun, joka sit­ten myö­hem­min muo­tou­tui lähiyh­dis­tys­ten kans­sa toi­mi­vak­si vertaistukiverkostoksi.

Nyky­ään yhdis­tyk­sen edel­li­sin ver­tais­tu­ki­kou­lu­tet­tu on jo muu­ta­man vuo­den takaa.

– Toi­vee­na oli­si­kin, että sai­sim­me vähin­tään yhden ver­tais­tu­ki­kou­lu­tuk­seen osal­lis­tu­van joka vuo­si, Toi­vo­nen sanoi.

Lukui­sat luen­not, ret­ket ja varain­han­kin­nan tapah­tu­mat ovat seu­ran­neet toi­si­aan yhdis­tyk­sen toi­min­ta­vuo­sien aika­na. Alku­vuo­sien akti­vi­teet­te­ja oli­vat myös Sydän­jum­pat sekä lou­nas­ti­lai­suu­det. Muka­na on vuo­sien aika­na oltu myös vaalikeräyksissä.

– Kii­min­kien Sydä­nyh­dis­tys on siis nyt 32-vuo­tias, vie­lä vireä, ylei­sen mää­ri­tel­män mukai­ses­ti ”nuo­ri aikui­nen”. Yhdis­tyk­sem­me jäsen­mää­rä on noin 150 jäsen­tä, joi­den kes­ki-ikä on 75 vuot­ta, Toi­vo­nen kertoi.

Toi­min­taym­pä­ris­tö on muut­tu­nut mel­koi­ses­ti vuo­sien var­rel­la, mut­ta Toi­vo­sen mukaan edel­leen on tär­kein­tä toi­sis­ta välit­tä­mi­nen ja huol­ta pitä­mi­nen. Täl­lä het­kel­lä yhdis­tyk­sen jäse­nien miel­tä pai­naa hyvin­voin­tia­lue­uu­dis­tuk­sen muka­naan tuo­mat muu­tok­set, joi­den sisäl­lös­tä ei vie­lä ole var­muut­ta. Yhdis­tys­vä­ki jat­kaa kui­ten­kin sydän­työ­tään ja toi­voo, että mukaan saa­daan uusia, innos­tu­nei­ta ja toi­min­taan pyy­teet­tö­mäs­ti osal­lis­tu­via henkilöitä.