Dia­ko­ni Erja Haho kysyy: “Voi­si­ko lah­jo­jen anta­mis­ta kohtuullistaa?”

Täl­lä vii­kol­la vie­te­tään eku­mee­nis­ta vas­tuu­viik­koa, jon­ka tee­ma­na on koh­tuul­li­suus. Kii­min­gin seu­ra­kun­nan dia­ko­ni Erja Haho ker­too, että heil­lä on seu­ra­kun­nas­sa nous­sut esil­le tee­maan liit­tyen eri juh­lien yhtey­des­sä annet­ta­vien lah­jo­jen lii­al­li­nen­kin run­saus ja nii­den koh­tuut­to­mat euromäärät.

– Olem­me dia­ko­nia­työs­sä tavan­neet esi­mer­kik­si van­hem­pia tai iso­van­hem­pia, jot­ka jou­lun tai vaik­ka­pa rip­pi­juh­lan jäl­keen jou­tu­vat pyy­tä­mään apua vuo­kran­mak­suun, kun juh­laan tai lah­joi­hin on jou­dut­tu käyt­tä­mään niin pal­jon rahaa. Voi­si­ko lah­jo­jen anta­mis­ta koh­tuul­lis­taa, ilmiös­tä huo­les­tu­nut Haho kysyy.

Huol­ta herät­tä­vät eri­tyi­ses­ti isot per­heet, joil­la on pal­jon lap­sia ja sen myö­tä pal­jon eri­lai­sia juh­lia. Erja Hahon mie­les­tä täs­sä on ajat­te­le­mi­sen ja kult­tuu­rin muu­tok­sen paik­ka. Hän poh­tii, että lap­set ja nuo­ret ope­te­taan usein jo lii­an pie­nes­tä saak­ka sii­hen, että kaik­kea, esi­mer­kik­si lelu­ja, on saa­ta­vil­la nyt ja heti. Las­ten syn­ty­mä­päi­vil­lä lah­ja oste­taan syn­ty­mä­päi­vä­san­ka­ril­le, mut­ta myös kai­kil­le vie­rail­le pitää olla lah­ja kotiin vie­tä­väk­si. Mikään ei enää tun­nu mil­tään, jos esi­mer­kik­si joka kaup­pa­reis­sul­la mukaan tart­tuu jotain kivaa heti, kun vaan pyytää.

– Myös lah­jak­si annet­ta­via sum­mia voi­si koh­tuul­lis­taa. Ja onko lah­jan aina pak­ko olla mate­ri­aa? Voi­si­ko lap­sel­le tai lap­sen­lap­sel­le annet­ta­va lah­ja olla joku yhtei­nen elä­mys, vaik­ka­pa ret­ki? Annet­tai­siin yhteis­tä aikaa, ja sii­nä yhtey­des­sä vaik­ka joku kiva pie­ni lah­ja, Haho pohtii.

Hänen mie­les­tään olen­nais­ta oli­si se, että ihmi­sel­le syn­tyi­si koke­mus, että minua muis­te­taan, että olen tärkeä.

Vuo­des­ta 1979 alkaen vuo­sit­tain toteu­te­tun, Suo­men Eku­mee­ni­sen Neu­vos­ton jär­jes­tä­män vas­tuu­vii­kon tar­koi­tus on saa­da ihmi­set poh­ti­maan, kyse­le­mään ja arvioi­maan omaa elä­män­ta­paan­sa suh­tees­sa maa­il­man tilaan.

Koh­tuul­li­suut­ta tar­kas­tel­laan YK:n Agen­da 2030 kes­tä­vän kehi­tyk­sen 17 tavoit­tees­ta käsin ja poh­di­taan, mitä oma kris­til­li­nen maa­il­man­kat­so­muk­sem­me voi­si tuo­da tähän kes­kus­te­luun ja tavoit­tei­den saa­vut­ta­mi­seen. Tämän ja vii­me vuo­den koh­tuul­li­suus-tee­ma halu­aa herät­tää aja­tuk­sia sii­tä, että kulu­tam­me joka päi­vä lii­kaa ja miten voi­sim­me vähen­tää kulutustamme.

– Kai­ken ei tar­vit­se olla heti ja kai­ken aikaa niin täy­del­lis­tä. Ei mate­ria tuo yksi­nään onnea, Haho muistuttaa.

Ensi vuon­na vas­tuu­vii­kon tee­ma­na ovat rau­ha, oikeu­den­mu­kai­suus ja hyvä hallinto.