Met­sien ja ener­gian huol­to­var­muu­den välil­lä on luja yhteys

Huol­to­var­muus oli edel­li­sen ker­ran talou­tem­me yti­mes­sä 1970-luvul­la, Lähi-Idän öljy­krii­sien seu­rauk­se­na. Saim­me enim­mil­lään kai­kes­ta ener­gias­tam­me 61 pro­sent­tia öljys­tä, ulko­mail­ta tuo­dus­ta. Se huoletti.

Huol­to­var­muu­den puo­les­ta alkoi puhua haa­pa­ve­ti­nen pro­fes­so­rim­me Ola­vi Hui­ka­ri. Maa- ja met­sä­ta­lous­mi­nis­te­ri Johan­nes Viro­lai­nen aset­ti 1978 aihee­seen työ­ryh­män nimel­tä ener­gia­met­sä­toi­mi­kun­ta. Hui­ka­rin vetä­män toi­mi­kun­nan tuli sel­vit­tää miten kor­va­ta ulko­mais­ta öljyä uuden­tyyp­pi­sel­lä met­säe­ner­gial­la eri­tyi­ses­ti läm­mön ja säh­kön tuotannossa.

Toi­mi­kun­ta jakoi met­säe­ner­gian kol­meen osioon. Ensik­si, pie­ni­ko­koi­sen ensi­har­ven­nus­puun sekä hak­kuu­täh­teen kor­juu ener­giak­si tuli­si kehit­tää talous­met­sien met­sän­hoi­dol­li­sek­si toi­mek­si. Met­sä­hak­keen vuo­si­tuo­tan­non mah­dol­li­suu­dek­si las­ket­tiin jo sil­loin 20 mil­joo­naa kiin­to­kuu­tio­ta vuodessa.

Toi­sek­si, hies­koi­vun vil­je­lyä ja kas­va­tus­ta ener­gia­puuk­si tuli­si kehit­tää met­sä­oji­te­tuil­la alueil­la. Läm­pö­hak­keen tuot­ta­ja­na hies­koi­vul­le sopii kes­ki­pit­kä kier­toai­ka, 20–30 vuot­ta. Sopi­vaa aluet­ta las­ket­tiin ole­van maas­sam­me yhteen­sä 750 000 hehtaaria.

Kol­man­nek­si, lyhyen kier­ron pajun (3–5 vuo­den kor­juu­vä­lein) ener­gia­vil­je­lyä esi­tet­tiin kehi­tet­tä­väk­si jou­to­maan pel­loil­le ja tur­ve­suon­poh­jil­le. Ener­gia­hak­keen tuo­tan­to näh­tiin luon­te­vak­si, kes­tä­väk­si jat­ku­mok­si jo sil­loin tila­päi­sek­si las­ke­tul­le ener­gia­tur­peen tuotannolle.

Ener­gia­met­sä­toi­mi­kun­ta jät­ti mie­tin­tön­sä 1981. Toi­mi­kun­nan ehdo­tuk­set toteu­tui­vat kui­ten­kin vain osit­tain. Öljyn maa­il­man­hin­ta las­ki Lähi-Idän sotien jäl­keen. Ener­giam­me huol­to­var­muus ei ollut enää päi­vit­täi­nen uuti­sai­he. Tänään se taas on, Ukrai­nan sodan seurauksena.

Meil­lä on tai­mi­kon­hoi­don ja ensi­har­ven­nuk­sen räs­te­jä luok­kaa mil­joo­na heh­taa­ria. Nyt ne alu­eet ovat huol­to­var­muu­tem­me ener­gia­va­ras­to­ja. Pien­puu on välit­tö­mäs­ti kor­jat­ta­vis­sa ener­gia­hak­keek­si voi­ma­loi­hin. Toki hake­har­ves­te­rien kehit­tä­mis­tä tar­vi­taan edelleen.

Luon­tai­ses­ti syn­ty­nei­tä hies­koi­vi­koi­ta on suo­pe­räi­sil­lä mail­lam­me käy­tet­tä­vis­sä välit­tö­mäs­ti. Yhteen­sä koi­vua (hies- ja rau­dus­koi­vu) on puus­tos­tam­me 17 pro­sent­tia. Jos sii­tä kor­jat­tai­siin kes­tä­väs­ti yksi pro­sent­ti ener­gia­puuk­si, sitä saa­tai­siin noin 4 mil­joo­naa kuu­tio­ta vuodessa.

Pajun ener­gia­vil­je­lyä on kehi­tet­ty 1970-luvul­ta läh­tien. Vuon­na 2021 vil­jel­miä oli kui­ten­kin vain 50 heh­taa­ria. Huol­to­var­muu­den las­kel­mia ener­gia­pa­jul­le on teh­ty koko­nais­pin­ta-alal­le 300’000 ha. Se vas­taa Suo­men ympä­ris­tö­hoi­don pel­to­jen, tur­ve­suon jät­tö­mai­den, jou­to­maan pel­to­jen ja osin nyky­ään rai­vioik­si las­ket­ta­vien pel­to­mai­den kokonaisalaa.

Ilman met­siä meil­lä ei ole taat­tua ener­gian huol­to­var­muut­ta. Nii­den välil­lä on luja yhteys. Tämä ymmär­ret­tiin met­sän­tut­ki­muk­ses­sa jo 40 vuot­ta sit­ten. Ener­gia­met­sä­toi­mi­kun­nan var­hai­set suo­si­tuk­set oli­si syy­tä ottaa uuteen harkintaan.

Veli Poh­jo­nen, maat. ja met­sät. tri, met­sän­hoi­to­tie­teen dosent­ti Hel­sin­gin yli­opis­tos­sa, met­sä­ta­lou­den ener­gia­tuo­tan­non eme­ri­tus­pro­fes­so­ri Joen­suun yli­opis­tos­sa, ener­gia­met­sä­toi­mi­kun­nan sihteeri