Lii­ku­taan

Tämä leh­ti on mar­ras­kuun ajak­si käyn­nis­tä­nyt hie­non lii­kun­ta­tem­pauk­sen. Sii­nä ei ole ikä- eikä pai­no­ra­joi­tuk­sia, vaan yhtei­nen sar­ja vau­vas­ta vaariin.

Minä­kin osal­lis­tun, vaik­ka kro­pas­sa on eri­lai­sia kremp­po­ja ja hen­ki kul­kee huo­nos­ti. Mei­naan lähes päi­vit­täin köpö­tel­lä pik­ku lenk­ke­jä ja käyn ehkä muu­ta­man ker­ran kuu­kau­den aika­na kun­to­sa­lil­la­kin ja mah­dol­li­ses­ti pari kol­me ker­taa kei­laa­mas­sa. Omien rajal­lis­ten voi­ma­va­ro­je­ni mukaan.

Haluan­kin kan­nus­taa mah­dol­li­sim­man monen osal­lis­tu­maan tähän yhtei­seen tem­pauk­seen. Suo­ras­taan haastan.

Minul­la on sel­lai­nen mie­li­ku­va, että vähäi­nen­kin lii­kun­ta tekee kehol­le hyvää, antaa vir­keän mie­len ja hyvää oloa arki­seen elämäämme.

On luon­nol­lis­ta ja kuu­luu elä­mään että tämä tomu­ma­jam­me ikään­tyes­sään rap­peu­tuu. Tulee sai­rauk­sia ja kai­ken maa­il­man kolo­tuk­set ja kulu­ma­viat vain lisääntyvät.

Monil­la van­hem­man pol­ven ihmi­sil­lä elä­män­ti­lan­ne vaa­tii­kin mm. asu­mi­seen ja ole­mi­seen uusia vaih­toeh­to­ja. Siir­ry­tään esi­mer­kik­si oma­ko­ti­ta­los­ta ker­ros­ta­loon tai suo­raan hoi­va­paik­kaan. Täl­löin pie­ni­kin lii­kun­ta­mää­rä supis­tuu enti­ses­tään. Esi­mer­kik­si kun päi­vän sano­ma­leh­ti kolah­taa aamusel­la etei­sen lat­tial­le ja lii­kun­ta rajoit­tuu kul­ke­mi­seen soh­val­ta etei­seen ja takai­sin soh­val­le. Vaa­tii enem­män viit­se­liäi­syyt­tä läh­teä liik­ku­maan kuin aikai­sem­min, jol­loin jo päi­vit­täi­set aska­reet enem­män pakot­ti­vat fyy­si­siin suorituksiin.

On sel­lai­nen­kin sanon­ta, että lenk­kei­lys­sä läh­tö on kaik­kein vai­kein­ta. Sen vai­heen jos suo­rit­taa, on jo saa­vut­ta­nut puo­li voit­toa. Usein len­kin jäl­keen voi­kin tode­ta, että “oli­pa muka­va taas vähän ulkoilla”.

Ikään­ty­mi­seen kuu­lu­nee, että ennem­min tai myö­hem­min tar­vit­sem­me toi­sen ihmi­sen huo­len­pi­toa ja hoi­toa. Toi­vot­ta­vas­ti yhteis­kun­nas­sa on tar­vit­taes­sa riit­tä­väs­ti hoi­ta­via käsi­pa­re­ja sil­loin kun sen aika on. Var­mas­ti jokai­sen toi­ve on, että elä­mäm­me ehtoo­puo­lel­la­kin ihmi­sil­lä oli­si tur­val­li­nen ja mie­le­käs elämä.

Nyt kui­ten­kin ne, jot­ka pää­se­vät “ylös, ulos ja len­kil­le” toi­vot­ta­vas­ti sen teki­si­vät. Repäis­tään näin yhdes­sä satei­ses­ta ja pimeäs­tä mar­ras­kuus­ta iloi­nen kun­toi­lu­kuu­kausi. Ja mar­ras­kuun jäl­keen tie­ten­kin jat­kam­me opit­tua hyvää tapaa liik­kua. Poruk­ka liikkeelle!

Ossi Han­he­la

Poruk­ka liik­keel­le! ‑kun­toi­lu­tem­paus kes­tää mar­ras­kuun ajan ja jär­jes­te­tään jäl­leen ensi vuon­na (toim.huom.).