Olipa mopopapalla oiva kirjoitus nuorista mopoilijoista Rantapohjassa 7.5. Ymmärrän kyllä senkin, että osa meistä ihmisistä ärsyyntyy, jos rällääminen ja häiriköinti on tahallista kiusantekoa, mutta yleensähän se menee näin, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Ja todellakin pappa sanoi hyvin, että se mopo on usealle nuorelle se tärkein asia. Sitähän odotetaan pitkään että saavutetaan mopoikä. Valitettavasti tähän ei vain kaikilla nuorilla ja heidän vanhemmilleen ole varaa.
Olen monesti ihmetellyt muutenkin, että mikä siinä on, että monelle muutenkin se nuori on kuin punainen vaate. Kun he kokoontuvat, niin aina on valittajia. Milloin pitävät liikaa ääntä, milloin roskaavat jne jne. Ja kun itse keksivät kokoontumispaikan, niin ollaan hätyyttämässä pois, ettei vaan tehdä ilkeyttä, ettei vaan rikota paikkoja, ettei vaan pidetä meteliä…
Itse rakastan seurata nuorisoa, kuunnella heidän naurua, iloaan. Kyllä se nuoriso on, joka tuo eloa ja elämää kyliin ja taajamiin.
Mummeli 63