Päät­tä­jäl­tä: Susia on liikaa

Lau­ri Nikula.

Sudet ovat aiheut­ta­neet jäl­leen mer­kit­tä­viä vahin­ko­ja kotie­läi­mil­le ja met­säs­tys­koi­ril­le kulu­neen kesän ja syk­syn aika­na. Pel­käs­tään loka­kuun aika­na sudet hyök­kä­si­vät aina­kin 18 koi­ran kimp­puun. Lam­mas­lau­mo­ja on raa­del­tu ja tuo­tan­toe­läi­miä vie­ty tiet­tä­väs­ti jopa pihatosta.

Vii­mei­sen nel­jän vuo­den aika­na susi on aiheut­ta­nut kes­ki­mää­rin lähes 50 koi­ra­va­hin­koa vuodessa.

Susi kuu­luu Suo­men luon­toon, mut­ta kas­va­neen kan­nan pie­nen­tä­mi­sek­si on ryh­dyt­tä­vä pikai­siin toimenpiteisiin.

Edus­kun­ta kävi eilen asias­ta lähe­te­kes­kus­te­lun, sil­lä susien kan­nan­hoi­dol­lis­ta met­säs­tys­tä kos­ke­va kan­sa­lais­aloi­te kerä­si pikai­ses­ti käsit­te­lyyn tar­vit­ta­vat 50 000 ään­tä. Myös minis­te­ri Lepän (kesk.) joh­ta­ma maa- ja met­sä­ta­lous­mi­nis­te­riö on teh­nyt har­tia­voi­min töi­tä asian eteen. Kan­to­na kas­kes­sa on EU:n luon­to­di­rek­tii­vi, mut­ta se kan­to on nyt käännettävä.

Suden hyök­käyk­sel­tä on voi­ta­va puo­lus­tau­tua. Lain­sää­dän­tö on lii­an tiuk­ka suur­pe­to­jen hyök­käyk­sil­tä puo­lus­tau­tu­mi­sen osal­ta ja oikeus­pro­ses­sit kes­tä­vät koh­tuut­to­man kau­an. Viran­omais­ten on voi­ta­va tode­ta sel­keät tapauk­set nopeas­ti. Tämä on ehdot­to­man tär­ke­ää, jot­ta luot­ta­mus viran­omai­siin säi­lyy. Tur­hau­tu­mi­ses­ta ja oman käden oikeu­des­ta on näky­vis­sä merk­ke­jä ja sel­lai­nen kehi­tys ei ole kenen­kään etu.

Lai­ton tap­pa­mi­nen on aina vaka­va rikos ja tuo­mit­ta­vaa. Tuo­mit­ta­vaa on myös riis­ta­vi­ran­omai­sen kai­ken­lai­nen häi­rin­tä ja uhkailu.

Suo­men susi­po­li­tii­kas­sa on jo pidem­män aikaa oltu lii­kaa suden suo­je­lun puo­lel­la. Maa­seu­tue­lin­kei­no­jen ja perin­teis­ten har­ras­tus­ten tur­vaa­mi­nen on jää­nyt täs­sä tou­hus­sa toi­sel­le sijal­le. Susia suo­je­le­mal­la on suo­jel­tu sii­nä sivus­sa myös nii­den aiheut­ta­mia vahin­ko­ja. Näi­den vahin­ko­jen koh­tuu­ton ja kas­va­va mää­rä osoit­taa, että susi­kan­ta on pääs­syt lii­an suu­rek­si ja met­säs­tyk­sel­le on ilmi­sel­väs­ti tarvetta.

Susi ei ole hävin­nyt maa­il­mas­ta sato­jen vuo­sien vai­noa­mi­sen jäl­keen­kään, eikä häviä, tai edes vaa­ran­nu, vaik­ka kas­va­vaa kan­taa har­ven­net­tai­siin mer­kit­tä­väs­ti. Met­säs­tä­mi­sen sal­li­mi­sel­la voi­si olla myös posi­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia suh­tau­tu­mis­sa suteen.

Maa­seu­dul­la katu­lamp­pu­jen tavoit­ta­mat­to­mis­sa asu­vien ihmis­ten huo­li omas­ta ja lähim­mäis­ten­sä tur­val­li­suu­des­ta on tosia­sia, ja se on otet­ta­va todes­ta. Tur­val­li­suu­den tun­ne on mer­kit­tä­vä teki­jä ihmi­sen hyvin­voin­nin rakentumisessa.

Ihmis­ten huol­ta on tur­ha lait­taa susi­vi­han piik­kiin, sil­lä samal­la taval­la kar­hu­ha­vain­not saa­vat ihmi­set huo­les­tu­maan tai vält­tä­mään liik­ku­mis­ta havain­toa­lu­een lähei­syy­des­sä. Susi ja kar­hu ovat vaa­ral­li­sia peto­ja, eikä sitä tosia­si­aa kan­na­ta muuk­si väittää.

Lau­ri Niku­la, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, sivis­tys- ja kult­tuu­ri­lau­ta­kun­ta, vpj., vara­kan­san­edus­ta­ja, Keskusta