Kolum­ni: Koro­nae­ris­tyk­sis­sä Jolok­sel­la

Päivi Ahonen Joloksella naapurin koiran kanssa.Päivi Ahonen Joloksella naapurin koiran kanssa. (Kuva: Riikka Ylitalo)

Asuin Nepa­lis­sa teh­des­sä­ni töi­tä ope­tusa­lan kehi­tys­hank­keis­sa kak­si ker­taa hie­man yli vuo­den jak­son. Hank­keet, oli­vat hyviä ja perus­tel­tu­ja. Koor­di­noin ensin vuo­den 2000 laa­jaa ope­tuk­sen kehi­tys­oh­jel­maa Suo­men vuo­rol­la. Hank­kees­sa oli­vat muka­na Nor­ja, Tans­ka ja EU. Hank­keen ajan­koh­ta oli kui­ten­kin synk­kää aikaa Nepa­lis­sa. Elet­tiin mao­lai­sen liik­keen aikaan­saa­man sisäl­lis­so­dan aikaa.

Toi­nen han­ke oli äidin­kie­li­sen ope­tuk­sen kehit­tä­mis­han­ke kym­me­nen vuot­ta myö­hem­min, mikä on paras han­ke mitä olen ollut iki­nä toteut­ta­mas­sa. Tuos­ta ajas­ta muis­tan eri­tyi­ses­ti säh­kö­kat­kot ja maan­jä­ris­tyk­sen pelon.

Mie­tin mitä pel­ko­ja liik­kuu mie­les­sä­ni nyt koro­nae­ris­tyk­sis­sä Jolok­sel­la. Seu­raan tie­do­tus­ta ja juu­tun kat­so­maan uuti­sia ja ajan­koh­tais­oh­jel­mia. Kaup­paan ajan 15–20 minuut­tia autol­la ker­ran vii­kos­sa. Sosi­aa­li­nen eris­tys hie­man vai­vaa miel­tä, mut­ta kylän teil­lä voi rupa­tel­la naa­pu­rei­den kans­sa, kun on muu­ta­mien met­rien etäi­syys.

Huo­let­taa oma, ystä­vien ja per­heen­jä­sen­ten ter­veys. Mie­ti­tyt­tää oma käy­tös, kun käy osta­mas­sa ruo­kaa. Onko muo­vi­kä­si­neet hyvin ja onko tava­roi­ta paka­tes­sa, seu­raa­van asiak­kaan mak­saes­sa kor­til­la, kun­non tur­va­vä­li. Miten suh­tau­du­taan, jos lai­tan kas­vo­mas­kin. Onko se kum­min­kin lii­kaa varo­vai­suut­ta, kun kenel­lä­kään ei näy kas­vo­mas­ke­ja? Jos pidän mas­kia, kier­re­tään­kö minut kau­kaa, kos­ka suo­si­tel­laan, että vain ne pitä­vät, joil­la on tar­tun­ta? Miten lai­tan mas­kin kas­voil­le tur­val­li­ses­ti?

Mikä sit­ten häi­rit­si mie­len­rau­haa, kun olin Nepa­lis­sa? Asuin Kat­man­dus­sa viih­tyi­säs­sä aida­tus­sa talos­sa, jos­sa oli tila­va puu­tar­ha ja var­ti­ja maan tavan mukaan avaa­mas­sa por­tin ja pääs­tä­mäs­sä sisään. Var­ti­ja toi myös aamui­sin sano­ma­leh­den kuis­til­le. Löy­sin tuon viih­tyi­sän asuin­pai­kan vii­kon hotel­lia­su­mi­sen jäl­keen edul­li­seen hin­taan, kos­ka monet ulko­maa­lai­set pois­tui­vat maas­ta sisäl­lis­so­dan vuok­si.

Pää­sin työ­pai­kal­le pro­jek­ti­au­tol­la, jota ajoi hank­keen auton­kul­jet­ta­ja. Niin­pä sit­ten istuin aamui­sin kuis­til­la luke­mas­sa sano­ma­leh­des­tä sydän tykyt­täen uuti­sia sii­tä, kuin­ka pal­jon mao­lais­ten sodan­käyn­ti oli vaa­ti­nut uhre­ja maan eri osis­sa. Uuti­set ker­toi­vat myös, kuin­ka mao­lais­sis­sit meni­vät kou­lui­hin ja pakot­ti­vat ylem­pien luok­kien oppi­laat jouk­koi­hin­sa. Teim­me hank­kees­ta työ­mat­ko­ja pro­vins­sei­hin ja ker­ran kun menim­me kou­lu­vie­ria­lul­le, sain jäl­keen­päin kuul­la, että mao­lai­set oli­vat tark­kai­le­mas­sa mei­tä, kun olim­me kou­lul­la ja seu­ra­sim­me ope­tus­ta. Mat­kal­la takai­sin Kat­man­duun näim­me tien vie­res­sä – ihmi­sel­le varoi­tuk­sek­si jäte­tyn — puu­hun sido­tun, kuol­leen ihmi­sen ruu­miin.

Kat­man­dus­sa oli sisäl­lis­so­dan aika­na päi­viä, jol­loin autol­la ajo oli kiel­let­tyä eri syis­tä. Kun sis­ko­ni oli vie­rai­lul­la, ja hän oli läh­dös­sä paluu­len­nol­le Suo­meen, lii­ma­sim­me auton kyl­keen isol­la tie­don: Len­to­kent­tä­kul­je­tus. Saim­me ajaa tur­val­li­ses­ti.

Kau­niin talon kuis­til­la istuim­me sil­loin täl­löin nepa­li­lais­ten ystä­vien kans­sa. Eräs ystä­vä­ni polt­ti tupak­kaa ja sor­ruin sil­loin täl­löin polt­ta­maan, kun olim­me yhdes­sä. Kath­man­dun huo­non ilman­laa­dun vuok­si sain pariin ker­taan tuleh­duk­sia ja lääk­kei­tä työ­ter­veys­lää­kä­ril­tä. Ker­ran brit­ti­lää­kä­ri tuli kysy­neek­si, pol­tan­ko? Vas­ta­sin, että jos­kus kun on vie­raa­na ystä­vä, joka polt­taa. Hänen vas­tauk­sen­sa sai minut lopet­ta­maan ikui­sik­si ajoik­si. ”Lope­ta heti, tai tapat itse­si. Kath­man­dun ilma on niin huo­noa, että sen vai­ku­tus on sama kuin polt­tai­sit askin tupak­kaa päi­väs­sä.”

Nepa­lin vuo­den juh­la­päi­vien aika­na, kun oli lähes vii­kon loma, pää­tin läh­teä turis­ti­bus­sil­la Kat­man­dus­ta Tii­be­tin alu­een pää­kau­pun­kiin Lha­saan. Nepa­lis­ta saat­toi men­nä naa­pu­ri­maa­han, viral­li­ses­ti Kii­naan, kun hank­ki Kii­nan vii­su­min Kat­man­dus­sa. Kun pää­sin Lha­saan mis­sä olin pari päi­vää, pää­dyin tapaa­maan vie­lä toi­min­nas­sa ole­van Jok­han­gin temp­pe­lin pää-Lamaa. Ennen tapaa­mis­ta ovel­la var­tios­sa ole­va Lama oli ehdot­ta­nut, että vien tuliai­sik­si ken­gät tai takin. Pää­dyin vie­mään ken­gät, jot­ka kävin osta­mas­sa toril­ta var­tios­sa olleen Laman kans­sa. Kun tapa­sim­me pää-Laman kans­sa, puhuim­me lähes koko ajan Nepa­lin sisäl­lis­so­das­ta. Hän halui­si kuul­la kai­ken mah­dol­li­sen kos­ka oli huo­lis­saan kai­kis­ta kär­si­vis­tä ihmi­sis­tä ja sodan uhreis­ta. Ker­roin mikä tun­tui oikeal­ta ja mitä sii­nä tilan­tees­sa tuli mie­leen. Kun hyväs­te­lim­me, Lama toi­vot­te­li onnea työn jat­kol­le Nepa­lis­sa ja elä­mäs­sä yleen­sä.

Kun pala­sin työ­kau­den päät­ty­mi­sen jäl­keen Jolos­ky­läl­le, muis­tan hyvin, kuin­ka kävel­les­sä­ni kylän tei­tä, kat­se­lin suur­ten män­ty­jen aurin­gos­sa hoh­ta­via run­ko­ja ja muis­te­lin surul­li­sia tilan­tei­ta, joi­ta olin sisäl­lis­so­dan aika­na Nepa­lis­sa koke­nut. Kau­niis­ta män­nyn­run­gois­ta tuli tera­peut­te­ja­ni, jot­ka paran­si­vat syn­ty­nei­tä haa­vo­ja. Mie­tin nyt koro­nae­ris­tyk­sis­sä, kuin­ka luon­to voi hoi­taa ja paran­taa. Olen onne­kas, kun en nyt asu suu­res­sa kau­pun­gis­sa, jos­ta luon­toon läh­te­mi­nen ei oli­si kovin help­poa ja voi­si teh­dä hal­li­tuk­sen ohjei­den vas­tai­ses­ti.

Koto­na oli­si tar­peen pysyä, jot­tei aiheu­ta tar­tun­ta­ris­kiä, puhu­mat­ta­kaan mökeil­le läh­dös­tä. Mut­ta luon­toon on tär­ke­ää ja hyvä men­nä. Val­ta­kun­nal­li­set ohjeet neu­vo­vat nyt, että tul­ta ei pidä teh­dä, lem­mik­ki­koi­rat on pidet­tä­vä kiin­ni, eväät on hyvä ottaa mukaan ja ros­kat tuo­da pala­tes­sa. Jos luon­to­koh­teen park­ki­pai­kal­la ei ole tilaa, on tar­peen etsiä uusi koh­de.

Päi­vi Aho­nen, osa-aika­jo­los­lai­nen, Yli­kii­min­ki, työs­ken­nel­lyt kehi­tys-

yhteis­työ­teh­tä­vis­sä eri ma