Har­taus: Tule Pyhä Henki

Pau­li Niemelä.

Vii­me sun­nun­tai­na vie­tim­me hel­lun­tai­ta, Pyhän Hen­gen vuo­dat­ta­mi­sen juh­laa. Pelok­kaat ja toi­von­sa menet­tä­neet ope­tus­lap­set sai­vat voi­man kor­keu­des­ta, opet­ta­jan ja puolustajan.

Hen­gen joh­da­tuk­ses­sa he roh­ke­ni­vat läh­teä liik­keel­le, todis­ta­maan ylös­nous­sees­ta Vapah­ta­jas­ta, kut­su­maan ihmi­siä kään­ty­myk­seen ja julis­ta­maan sano­maa sovituksesta.

Pyhäl­lä Hen­gel­lä on monia teh­tä­viä. Näi­tä teh­tä­viä on usein avat­tu kuvien avulla.

Yksi kuva Pyhäs­tä Hen­ges­tä on tuli, kuten jo hel­lun­tain epis­to­las­sa. Tuli sytyt­tää. Pyhä Hen­ki sytyt­tää uskon lie­kin sydä­meen. Lut­he­rin mukaan, emme voi omas­ta voi­mas­ta sitä syn­nyt­tää, vaan Pyhä Hen­ki evan­ke­liu­min saar­nan väli­tyk­sel­lä sytyt­tää sydä­mem­me usko­maan Kristukseen.

Tämä Pyhän Hen­gen tuli yhtä lail­la myös läm­mit­tää, se luo yhteyt­tä, se syn­nyt­tää pyhien yhtey­den. Tar­vit­sem­me sitä. Täs­tä kuva­na on usein käy­tet­ty nuo­tion pui­ta, jot­ka pala­vat yhdes­sä. Jos nuo­tios­ta ottaa pois yhden puun eril­leen, se pian savu­aa ja lopul­ta sammuu.

Pyhän Hen­gen työ­tä emme voi kah­li­ta tai mää­rä­tä, vaik­ka sen vai­ku­tuk­set näky­vät­kin. Sitä on usein ver­rat­tu tuu­leen: ”Tuu­li puhal­taa mis­sä tah­too. Sinä kuu­let sen humi­nan, mut­ta et tie­dä, mis­tä se tulee ja min­ne se menee” (Joh. 3:8). Juma­lan hen­gen kut­su­va työ tapah­tuu usein meil­tä salas­sa, hil­jai­sen tuu­len tavoin. Juma­lan tiet ovat tutkimattomat.

Pyhä Hen­ki kir­kas­taa Kris­tus­ta, hänen pelas­ta­vaa työ­tään, hänen armo­aan ja anteek­sian­ta­mus­taan. Niin­pä Lut­he­rin mukaan Juma­lan seu­ra­kun­ta on kuin äiti, joka syn­nyt­tää, kan­taa ja hoi­taa mei­tä. Toi­sin sanoen Pyhä Hen­ki kut­suu, koko­aa ja valai­see mei­tä. Se neu­voo ja opet­taa, miten elää kris­tit­ty­nä täs­sä ajas­sa ja maailmassa.

Hel­lun­tain kirk­ko­ru­kouk­ses­sa pyy­däm­me: ”Tule, Pyhä Hen­ki, tän­ne, las­keu­du tai­vaas­ta alas mei­dän sydä­mis­säm­me Kris­tus­ta kir­kas­ta­maan. Tule, köy­häin apu, tule, lah­jain anta­ja, tule, sie­lun kirk­kaus, sinä paras loh­dut­ta­ja, sie­lun hyvä vie­ras ja suloi­nen lämpö.”

Pau­li Nie­me­lä, lää­nin­ro­vas­ti, Kii­min­gin kirkkoherra