Har­taus: Teh­kää tie Kuninkaalle

Pek­ka Soronen.

Jou­lun edel­lä moni halu­aa teh­dä kotiin perus­teel­li­sen sii­vouk­sen. Tämä tuo hyvää miel­tä ja kuu­luu olen­nai­se­na osa­na juh­laan valmistautumiseen.

Kodin sii­vous pölys­tä on toki tär­ke­ää ja hyö­dyl­lis­tä, mut­ta aina­kin yhtä tär­ke­ää on että mie­lem­me on val­mis­tau­tu­nut jou­lun juh­laan. Haluam­me puh­dis­taa sisim­män kuor­mit­ta­vis­ta ja kai­kis­ta pahois­ta asiois­ta. Adven­din aika on tätä val­mis­tau­tu­mis­ta tule­vaan juhlaan.

Kol­man­nen advent­ti­sun­nun­tain päi­vän raa­ma­tul­li­nen kes­kus­hen­ki­lö on Johan­nes Kas­ta­ja. Hänen keho­tuk­sen­sa katu­muk­seen ja paran­nuk­seen kos­kee myös mei­tä. Johan­nes viit­taa Juma­lan Karit­saan, joka kan­taa koko maa­il­man syn­nin. Saam­me tun­nus­taa syn­tim­me luot­taen Kris­tuk­ses­sa annet­tuun pelas­tuk­seen. Tämä on pää­asia jou­luun val­mis­tau­tu­mi­ses­sa – joulupaastossa.

Johan­nes oli merk­ki sii­tä, että pro­feet­to­jen ennus­tuk­set oli­vat täyt­ty­mäs­sä: Vapah­ta­ja oli pian tule­va. Kris­tuk­sen toi­min­nas­sa toteu­tui­vat pelas­tuk­sen ajan mer­kit, ja samoin hän tulee yhä uudel­leen sanas­sa ja sakra­men­teis­sa seu­ra­kun­tan­sa kes­kel­le pelas­tuk­sen lah­jat muka­naan. Tähän hänen ”hen­gel­li­seen tule­mi­seen­sa” viit­taa lati­nan­kie­li­nen nimi­tys adven­tus spi­ri­tua­lis et sanctificationis.

Tule­van sun­nun­tain evan­ke­liu­mis­sa kir­joi­te­taan: Tämä on todis­tus, jon­ka Johan­nes antoi, kun juu­ta­lai­set lähet­ti­vät Jerusa­le­mis­ta pap­pe­ja ja lee­vi­läi­siä kysy­mään hänel­tä: ”Kuka sinä olet?” Johan­nes tun­nus­ti totuu­den, hän ei sitä kiel­tä­nyt. Hän sanoi: ”En minä ole Mes­sias.” ”Mikä sit­ten?” he kysyi­vät. ”Olet­ko Elia?” ”En ole”, Johan­nes vas­ta­si. ”Olet­ko se luvat­tu pro­feet­ta?” Hän vas­ta­si: ”En.” Sil­loin he sanoi­vat: ”Kuka sit­ten olet? Mei­dän on vie­tä­vä vas­taus niil­le, jot­ka mei­dät lähet­ti­vät. Mitä sanot itses­tä­si?” Johan­nes vas­ta­si: ”Minä olen ääni, joka huu­taa autio­maas­sa: ’Tasoit­ta­kaa Her­ral­le tie!’ Niin­hän pro­feet­ta Jesa­ja on ennustanut.”

Nii­den jou­kos­sa, jot­ka oli lähe­tet­ty Johan­nek­sen luo, oli myös fari­seuk­sia. He kysyi­vät hänel­tä: ”Mik­si sit­ten kas­tat ihmi­siä, jos et ole Mes­sias, et Elia etkä se pro­feet­ta?” Johan­nes vas­ta­si: ”Minä kas­tan vedel­lä, mut­ta tei­dän kes­kel­län­ne on jo toi­nen, vaik­ka te ette hän­tä tun­ne, hän, joka tulee minun jäl­kee­ni. Minä olen arvo­ton edes avaa­maan hänen ken­kien­sä nauhoja.”

Jou­luun on vain vähän mat­kaa. Jou­lu­na kumar­rum­me Juma­lan suu­rim­man pyhyy­den ääreen. Juma­la antaa Neit­syt Marian kaut­ta pyhän ja puh­taan Vapah­ta­jan kai­kil­le ihmi­sil­le par­haak­si jou­lu­lah­jak­si. Jou­lun lap­ses­sa saam­me kat­sel­la Juma­lan täy­del­li­syyt­tä. Me ihmi­set olem­me pahaan tai­pu­vai­sia ja rikom­me Juma­laa ja lähim­mäis­tä vas­taan monel­la tavalla.

Mie­len sii­vous­ta on se että tun­nus­tam­me vää­rät tekom­me, syn­tim­me Juma­lal­le. Juma­la joka on armol­li­nen, antaa meil­le anteek­si. Lähim­mäi­sel­le tun­nus­tam­me ne mil­lä olem­me lähim­mäi­sen mie­len pahoit­ta­neet. Anteek­si pyy­tä­mi­nen ja anteek­si usko­mi­nen tuo hyvän mie­len. Jou­lu­rau­han ja ilon.

Pek­ka Soro­nen, Iin seu­ra­kun­nan kappalainen