Har­taus: Paas­ton­ai­ka alkaa!

Vii­me sun­nun­tai­na oli ensim­mäi­nen paas­ton­ajan sun­nun­tai. Olem­me siis aivan paas­ton­ajan alus­sa. Paas­ton­ai­ka kevääl­lä mer­kit­see sitä, että me olem­me val­mis­tau­tu­mas­sa pääsiäiseen.

Mitä paas­ton aika voi­si meil­le olla. Ensin­nä­kin se kut­suu mei­tä miet­ti­mään pää­siäi­sen ajan tapah­tu­mia. Sitä, miten Jee­sus kär­si ris­til­lä kaik­kien mei­dän syn­tiem­me täh­den, — jot­ta me voi­sim­me saa­da anteek­si. Ja sitä, miten Hän ylös­nouse­muk­sel­laan ava­si meil­le tien ian­kaik­ki­seen elämään.

Toi­sek­si, jot­ta me voi­sim­me näin teh­dä, niin mei­dän tulee pysäh­tyä taval­li­sen arjen kes­kel­lä. Pysäh­ty­mi­nen voi olla sitä, että me eläm­me yksin­ker­tai­sem­min. Jätäm­me arjes­tam­me pois sel­lais­ta, joka voi­si muis­tut­taa mei­tä paas­to­na­jas­ta. Se voi olla meil­le esi­mer­kik­si jokin mie­lui­nen ruo­ka. Se voi olla meil­le jokin viih­dy­ke, jol­la me täy­täm­me vapaa-aikaam­me. Hyvä täl­lai­nen voi­si olla esi­mer­kik­si somen käyt­tö. Usein me kulu­tam­me pal­jon aikaa sela­ten puhe­lin­ta. Jos jät­täi­sim­me somen pois koko­naan tai vähin­tään osak­si, niin var­mas­ti me joka päi­vä muis­tam­me, mitä aikaa olem­me viet­tä­mäs­sä. Sil­loin tui­ki taval­li­nen asia alkaa puhu­maan meil­le tai­vaal­li­sis­ta asiois­ta. Juma­lan armos­ta, toi­vos­ta ja rak­kau­des­ta, jota pää­siäi­sen tapah­tu­mat tah­to­vat olla meil­le välittämässä.

Tähän paas­to mei­tä kutsuu.

Tapa­ni Ruotsalainen