Har­taus: Kii­tos, Jumalamme

Jus­si Rinta-Jouppi.

Tänä kau­nii­na lop­pu­ke­sän päi­vä­nä haluan muis­tut­taa mei­tä kaik­kia täs­tä kau­niis­ta maas­ta, ja kai­kes­ta sii­tä hyväs­tä, min­kä mei­dän hyvä tai­vaal­li­nen Isäm­me on meil­le armos­saan suonut.

Mie­lee­ni palaa­vat tutun vir­ren sanat; Kii­tos, Juma­lam­me, kun annoit kau­niin maan. Sitä mei­dän maam­me toti­ses­ti on; kau­nis. Kat­soes­sa­ni sitä, täyt­tyy mie­le­ni kii­tol­li­suu­del­la kai­kes­ta sii­tä hyväs­tä, mil­lä mei­tä on siu­nat­tu. Tämän kii­tol­li­suu­den sanoik­si puke­mi­seen sopii parem­min kuin hyvin juu­ri vir­si 581.

Kii­tos, Juma­lam­me, kun annoit kau­niin maan, annoit jyl­hät met­sät, loit vedet vir­taa­maan. Kii­tos sisuk­kaas­ta työs­tä isien, kii­tos isän­maas­ta ja koh­ta­lois­ta sen.

Mei­tä on siu­nat­tu kau­niil­la maal­la, joka on tänä­kin päi­vä­nä itse­näi­nen vete­raa­nien ja koti­rin­ta­man uhrau­tu­van työn ansios­ta. He ansait­se­vat syvän ja ikui­sen kii­tok­sem­me. Hei­dän ansios­taan meil­lä on tänä­kin päi­vä­nä isän­maa, jos­ta on syy­tä olla ylpeä. Vaa­li­kaam­me hei­dän työ­tään pitä­mäl­lä maas­tam­me ja toi­sis­tam­me hyvää huol­ta. Olkoon mei­dän­kin peri­aat­tee­nam­me ’kave­ria ei jätetä’.

Sovin­nos­sa mei­dän suo maa­ta raken­taa, että jokai­sel­le se kodin tar­jo­aa. Kädes­tä­si maam­me siu­nauk­sen saa, ohjaa esi­val­taa ja vii­saut­ta jaa.

Meil­lä on toti­ses­ti pal­jon syi­tä olla kii­tol­li­sia Juma­lal­le, mei­dän hyväl­le tai­vaal­li­sel­le Isäl­lem­me. Meil­lä on syy­tä olla kii­tol­li­sia sii­tä, että kan­sam­me on yhte­näi­nen, ja maam­me on vält­ty­nyt jo vuo­si­kym­me­niä sodan kau­huil­ta. Samoin kuin me niin usein rukoi­lem­me päät­tä­jil­lem­me vii­saut­ta, on meil­lä syy­tä rukoil­la myös kan­sam­me yksi­mie­li­syy­den puo­les­ta. Rukoil­kaam­me, että voi­sim­me raken­taa tätä maa­ta yhdes­sä, huo­leh­tien sii­tä, ettei ketään jätet­täi­si yhtei­sön ulkopuolelle.

Her­ra, Pyhän Hen­gen suo kodit raken­taa, saa­vu per­hei­siim­me ja rau­han miel­tä jaa. Auta, Her­ra, että meis­tä jokai­nen oman pai­kan löy­tää, käy työ­hön iloiten.

Rukoil­kaam­me kaik­ki toi­nen tois­tem­me puo­les­ta, että löy­täi­sim­me paik­kam­me täs­sä maa­il­mas­sa. Tänä­kin päi­vä­nä meil­lä kai­kil­la on syy­tä olla kii­tol­li­sia sii­tä, että mei­dän hyvä Juma­lam­me antoi ainoan poi­kan­sa syn­tyä maa­il­maan mei­dän kaik­kien pelas­tuk­sek­si. Roh­kais­koon Juma­lan Pyhä Hen­ki mei­tä tänään­kin elä­mään Kris­tuk­sel­le. Kun­nia olkoon Isäl­le ja Pojal­le ja Pyhäl­le Hengelle.

Rukoi­lem­me rau­haa myös koko maa­il­maan, että kaik­ki kan­sat pian saa­vat isän­maan. Sinä, Her­ra, saa­tat mie­let avar­taa, että ymmär­räm­me: on yhtä koko maa.

Rukoil­kaam­me rau­haa kaik­kial­le maa­il­maan, ja että lopul­ta kaik­ki kan­sat pää­si­si­vät mei­dän yhtei­seen isän­maa­ham­me, tai­vaan kotiin. Lopul­ta me kaik­ki olem­me yhtä Juma­lan maa­il­mas­sa. Kii­tos Her­ra, ettet anna yhden­kään meis­tä jou­tua huk­kaan. Her­ram­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen armo olkoon mei­dän kaik­kien kanssa.

Jus­si Rin­ta-Joup­pi, seu­ra­kun­ta­pas­to­ri, Hau­ki­pu­taan seurakunta