Har­taus: Juma­lan rau­ha rinnassansa

Hyräi­len van­haa sii­onin lau­lua mie­les­sä­ni. Val­mis­te­len Marian päi­vän saar­naa. Edes­sä­ni on Marian­päi­vän vir­si ” Juma­laa kiit­tää sieluni”.

Ihmet­te­len. Marian usko pysäh­dyt­tää. Juma­la valit­si ihmis­ten sil­mis­sä alhai­sen, köy­hän ja mität­tö­män teh­tä­vään­sä. Maria­kin ihmet­te­li. Näin­kö se on. Juma­la teki hänel­le ihme­te­ko­jaan ja armah­ti häntä. 

Ihmet­te­let­kö sinä, mitä kaik­kea Juma­la on sinul­le lah­joit­ta­nut. Koti, ystä­vät ja lähim­mäi­set tule­vat heti mie­leen. Kii­tok­sen aihei­ta on paljon.

Maria kiit­ti Juma­las­ta ja hänes­tä tule­vas­ta voi­mas­ta ja hen­ges­tä. Sii­tä minul­le auke­ni tämä van­ha sii­onin lau­lu, jota hyräi­len mie­les­sä­ni. Lai­naan sitä tähän van­hoil­la sanoil­la: ”Juma­lan rau­ha rin­nas­san­sa ken kan­taa maas­sa kuo­le­man, on onnel­li­nen kul­keis­san­sa maan vie­raan poik­ki Taivaaseen”.

Maria tun­si, että Juma­la antaa rak­kau­ten­sa sisim­pääm­me jo syn­ty­mä­lah­ja­na hänen poi­kan­sa kaut­ta. Juma­las­ta ja hänen rak­kau­des­taan saa iloi­ta. Se on suu­rin ilon aihe. Se on läh­de, joka pulp­pu­aa. Maria ei ollut kadot­ta­nut usko­aan elä­män koet­te­le­muk­sis­sa ja pahan kiusauk­sis­sa. Juma­la val­mis­ti hänet teh­tä­vään­sä. Hän itse. Maria uskoi. Olet­ko sinä kadot­ta­nut tämän läh­teen. Juma­la voi kut­sua sinut takai­sin tämän läh­teen omis­ta­jak­si. Se, joka tätä läh­det­tä kan­taa, voi sen sinul­le lah­jak­si antaa julis­ta­mal­la syn­ti­si anteek­si Jee­suk­sen nimes­sä ja veressä.

Juma­lan val­ta­kun­ta on läh­teit­ten maa. Löy­dä sin­ne. Juma­la voi joh­dat­taa ja ava­ta sinus­sa­kin elä­vän läh­teen. Sil­loin sinus­sa­kin paha väis­tyy ja saat olla kiit­tä­jien joukossa.

”On kal­lein lah­ja pääl­lä mait­ten oma­na olla Jee­suk­sen, saan tääl­lä par­ves‘ armo­las­ten yhtyä voitonvirtehen.”

Mat­ti Kin­nu­nen, kap­pa­lai­nen, Iin seurakunta