Pyöräilymuistoja kauden alkuun
Pyöräilyllä on ollut minun lapsuudessani ja nuoruudessani iso merkitys. Harrastin kilpapyöräilyä, myös isäni ja veljeni ajoivat kilpaa. Rakastin pitkiä treenilenkkejä…
Lue lisääPyöräilyllä on ollut minun lapsuudessani ja nuoruudessani iso merkitys. Harrastin kilpapyöräilyä, myös isäni ja veljeni ajoivat kilpaa. Rakastin pitkiä treenilenkkejä…
Lue lisääEi ole tervettä ihmistä, on vain huonosti tutkittuja. Toisinaan terveysuutisointia seuratessa tulee mieleen, että se taitaa olla nyt kansakunnan loppu. Suomalaiset kuolevat liikunnan puutteessa ylipainoisina ja masentuneina sohviensa pohjalle. Ihme, ettei maailman onnellisin kansa ole kadonnut maailmankartalta jo aikoja sitten.
Lue lisääPääsiäinen symboloi monille valon, kevään ja uuden alun saapumista. Siihen halutaan liittää perinteitä, mutta ilmassa on aina myös uusia tuulia.…
Lue lisääVaikka kuinka asiaa vääntelisi, niin alue- ja kuntavaalit eivät olleet vain paikalliset vaalit. Kyllä äänestäjien ratkaisuissa näkyi myös yleispoliittinen kannanotto maan hallitusta kohtaan.
Lue lisääMeille suomalaisille on ollut muutaman viime vuoden aikana tarjolla demokratiaa lähes ähkyyn asti.
Iin kunnassa puhalletaan vimmalla elinvoimaa kylille. Kunnanvaltuusto on linjannut, että lapset saavat käydä lähikoulua niin pitkälle, kuin se vain on…
Minulla on tämä äänestämishomma itse numeroitten piirtämistä vaille valmis. Olen valinnut ehdokkaani molempiin vaaleihin. Sekin on selvää, että kuntavaaleissa äänestän valkoisella lipulla ja aluevaaleissa violetilla. Numeroita ei tarvitse painaa etukäteen mieleen, sillä ne voi tarkistaa vielä äänestyskopissa.
Laajan kokemusperäisen tutkimukseni perusteella nuoret eivät tänä kesänä työllisty. Lähes kukaan lähipiiriini kuuluvista nuorista ei löydä kesätöitä, opiskeluun liittyvää työharjoittelupaikkaa…
Olkaapa hyvä. Rantapohja julkaisee tänään ensimmäisen varsinaisen vaaliteemaisen numeronsa. Ainakin itse olen sitä mieltä, että Rantapohjan toimittajat ovat onnistuneet hyvin tiivistämään lukijoille hyvän tietopaketin alue- ja kuntavaaleista. Ja tottahan tarjolla on luettavaksi muutakin kuin vaaliasiaa.
Vanha sanonta “Hiihdin kouluun kesät talvet” ei ole täysin tuulesta temmattu. Se viittaa vanhemman polven tapaan kuvata koulumatkojaan jälkipolville – toki vähän liioitellen. Totta toinen puoli: matkat saattoivat olla pitkiä, sääolosuhteet karuja ja kulkuvälineet vaatimattomia – koulukyydeistä puhumattakaan.
Nostan pipoani North Outdoor ‑yritykselle, jonka merinovillaneuleet neulotaan Oulussa. Jääliläinen yrittäjä Teemu Kattilakoski kertoi viime torstain Rantapohjassa, että neuleiden tuotanto…
Muistatko, miltä maistuu kuuma mehu hiihtokilpailun päälle? Muistatko, miten tuuli vinkuu korvissa, kun laskee mäkeä? Muistatko, miten pakkanen nipistelee poskia järven jäällä luistellessa?
Kirjastot ovat olleet minulle – ja varmasti monelle muullekin – aina tärkeitä paikkoja. Ei ainoastaan siksi, että niistä on voinut saada korvauksetta lainattua mielenkiintoista luettavaa. Vaan siksikin, että pienilläkin paikkakunnilla ne ovat olleet pääsy toisiin maailmoihin ja moniin uusiin ajatuksiin. Pienikin kirjasto on sivistyksen keidas. Ja toiselta nimeltäänhän kirjastot ovat kansan suussa olleet lainasto, joka tiivistää idean siitä että jokainen tulotasosta riippumatta on voinut lainata niistä luettavaa ja muitakin kulttuuriteoksia. Hyvin tasa-arvoista siis
Viime lauantaina vietettiin naistenpäivää, enkä voinut olla miettimättä sitä faktaa, että naisen euro on edelleen noin 84 senttiä ja naiset tienaavat melkein alalla kuin alalla miehiä vähemmän, vaikka työtehtävä olisi identtinen. Viime vuonna naisten laskennallisesti viimeinen työpäivä oli 5.11. Laskukaavan mukaan teimme siis seitsemän viikkoa niin sanotusti ilmaiseksi töitä verrattuna miehiin.
Ainakin ennen sanottiin, että Suomen kesä on lyhyt, mutta vähäluminen. Nykyään sellainen on ehkä talvikin. Ilmatieteen laitos kertoi meille alkuviikosta, että talvi on ohi ja että se oli Suomessa lauha ja vähäluminen.
Toimittajan työssä pääsee usein jännän äärelle – välillä pienten suurten tarinoiden pariin. Iissä junaradalla henkensä pitimeksi poroateriaa nauttinut maakotka ei arvannut, että siitä tulisi sen viimeinen ateria. Kotkan tehtävä ei kuitenkaan päättynyt, vaan täytettynä se jatkoi olemassaoloaan Haukiputaan poliisiaseman kävijöiden ilona.